Miten kliseinen tämä lause onkaan. Mutta mistä nämä kliseet ovat lähtöisin, jossei oikeasta elämästä? Rakastunut, tai ehkä pikemminkin ihastunut ihminen näkee toisessa vain hyviä ominaisuuksia. Joskus ne hyvät ominaisuudetkin ovat oman mielikuvituksemme luomuksia. Saatamme esimerkiki pitää ihastuksen kohdettamme vitsikkäänä. Oliko alkoholilla kenties osuutta asiaan? Saatamme pitää häntä kypsänä. Mutta johtuiko se siitä, että keskustelimme aiheesta, joka oli meille molemmille tärkeä?

Sitten kun varoitusvaloja tulee, niin jätämme ne huomiotta. Jos hänellä on taipumus suuttua, ajattelemme että lempeydellä voimme muuttaa hänet. Jos hän on omistushaluinen, ajattelemme että antamalla hänelle paljon huomiota saamme itsekin hieman vapautta ajan kuluessa. Tai sitten emme anna hänelle huomiota, ja ajattelemme että hänen pitäisi nähdä käytöksensä typeryys, ilman että siitä hänelle sanomme. Jos hän viettää mielummin aikaa kavereidensa kanssa, ajattelemme että onpahan itsellämmekin enemmän aikaa omiin kiinnostuksen kohteisimme. Jos hän on usein myöhässä, ajattelemme että toiset ihmiset vain ovat sellaisia, eikä sille mitään voi. Nämä ovat kuitenkin varoitusvaloja, jotka eivät sammu itsekseen, aivan kuten auton öljyvalokaan ei sammu vain laittamalla teippiä sen päälle. Nämä pelot ja huolen aiheet todennäköisesti tulevat vain kasvamaan suhteen jatkuessa.

Avoin kommunikaatio on tässäkin asiassa tärkeimmässä roolissa. On ongelmia joita ei pelkällä kahdenkeskisellä puheella ratkaista. Miten halukas toinen on hakemaan ammattiapua johonkin ongelmaansa? Mikä on hänen reaktionsa, kun otan hänen epäkohtansa esille? Miten hän reagoi, jos sanon hänelle etten halua jatkaa suhdetta? Aidosti rakastava ihminen haluaa muuttaa itseään, jotta toinen olisi tyytyväinen. Onneksi erokin on joskus hyvä asia ja se saa ihmisen katsomaan peiliin ja kenties muuttamaan tapojansa.

Ehkä sittenkin pidämme mielummin sokeasta rakkaudesta, koska ilman silmälappuja tai vaaleanpunaisia laseja näky saattaisi olla vastenmielinen.