Musiikin irtosuhteet ja omistushaluiset konservatiivit

Musiikin kannettava vallankumous on tapahtunut niin pitkän ajan kuluessa, ettemme ole siihen kunnolla ehkä havahtuneet. Ajattelin tehdä aikamatkan omaan lapsuuteeni ja nuoruuteeni ymmärtääkseni mitä kaikkea siinä ajassa onkaan tapahtunut. Oma tarinasi saattaa olla samanlainen, tai se saattaa olla erilainen, mutta me kaikki olemme eläneet tämän vallankumouksen läpi.

Ala-asteella ollessani kasetit olivat paras vaihtoehto musiikin äänittämiseen. Pidin aina kasettia valmiina soittimessa siltä varalta, että radiosta tulisi kauan odotettu lempikappaleeni. Joskus alusta saattoi jäädä kymmenenkin sekuntia puuttumaan, mutta se ei haitannut, koska ei silloin paremmastakaan tiedetty. Yläasteella sain isältäni Minidisc-soittimen. Se oli vallankumouksellinen, koska sillä sai äänitettyä lähes cd-tasoista ääntä. Saatoin äänittää koulukavereiden walkmaneista musiikkia kaapelin kautta. Tietokoneen myötä tutustuin mp3:iin. Ammattikoulussa hankin mp3-soittimen. Nykyään en omista mp3-soitinta, enkä mp3:ia, koska kaikki löytyy Spotifysta.

Olen nähnyt tämän vallankumouksen ratkaisevat taistelut. Minusta kymmenen vuotta nuoremmat eivät välttämättä ole käyttäneet kasetteja ja minua kymmenen vuotta vanhemmat eivät ehkä ole täysin omaksuneet tätä musiikin kuuntelemisen uutta vaihetta. Monien hyllyistä löytyy edelleen cd-levyjä. Ovatpa jotkut vannoutuneita vinyylin kuuntelijoita. Tunnen kuitenkin vain yhden ihmisen, joka edelleen kuuntelee musiikkia kasetilta.

Näen tässä vallankumouksessa myös joitain varjopuolia. Aiemmin täytyi kuunnella koko albumi ja sieltä löytyi myös monia hyviä kappaleita, joista ei aluksi tykännyt. Nykyään hyppäämme helposti ”huonojen” kappaleiden ohi ja lisäämme soittolistaamme suosikkikappaleemme. Albumit olivat ennen kokonaisuus, jossa matka alkoi ensimmäisestä kappaleesta ja ympyrä sulkeutui viimeisessä. Soittolista-keskeisessä kuuntelussa ei tälläistä kokemusta tule. Aiemmin keskustelimme levykokoelmistamme. Nykyään musiikkimakumme on paljon hajanaisempi. En tosin sano tätä välttämättä huonoksi asiaksi. Audiofiilin näkökulmasta musiikin kannettavaa vallankumousta ei ole vieläkään tapahtunut. Itse en kuitenkaan kuulu tähän leiriin, vaikka ymmärrän niitä, jotka tavoittelevat parasta äänenlaatua.

Paljon on tapahtunut lyhyessä ajassa. On aika pistää kuulokkeet korville, eristäytyä omaan  universumiin ja laittaa Spotifysta jotain soimaan.

 

 

 

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s