Jäinen planeetta

Jossain avaruuden laidalla oli yksinäinen planeetta. Kaukana se näki toisia planeettoja. Niillä kaikilla oli kuunsa, toisilla jopa useampia. Miksei tällä ollut edes yhtä?

Kerran sadassa vuodessa se ohitti toisen planeetan. Ruskean planeetan, jolla oli niin ikään oma kuunsa. Tämä kertoi yksinäiselle planeetalle tarinoita toisista planeetoista. Joillain niillä oli jopa viisi kuuta. Jotkut niistä olivat kauniin oransseja. Toiset olivat kirkkaan vihreitä. Ruskea planeetta oli myös kuullut kertomuksia poikkeuksellisen kauniista planeetasta. Se oli kuulemma väriltään sininen ja vihreä. Sitä peitti ohut valkoisenharmaa kuvio. Kaiken lisäksi siellä oli kertomusten mukaan elämää. Se jopa vilisi elämää. Vielläpä hyvin monimuotoista sellaista. Sen päällä oli elämää, joka oli toisinaan vieraillut avaruudessa. Kukaan ei kuitenkaan koskaan päässyt yksinäisen planeetan luokse. Tämän tietäminen sai yksinäisen planeetan iloitsemaan niin paljon, että sen jää alkoi muuttua hiljaiseksi solisevaksi puroksi. Se tiesi että jossain kaukana tuon kertomusten kauniin planeetan päällä saattaisi olla joku, joka kirkkaana yönä katselisi taivaalle ja näkisi pienen himmeän valon. Valon, joka näyttäisi tietä yksinäiselle kulkijalle.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s