Miten kuvailla tunnetta, jolle ei löydy sanoja? Miten opetella uimaan, jos on elänyt vain aavikolla? Nämä kysymykset piinaavat minua aika ajoin. Pelkoni ovat eristäneet minut siihen pisteeseen, jossa voin turvautua vain kirjoittamiseen. Siitä on tullut minulle keino etsiä vastauksia sisältäni. Samalla se on kaikukammio, jossa kuulen vain oman ääneni. Olen monesti joutunut pohtimaan, miksi rakkaus…
Musiikki on minulle eräs rauhoittumisen muoto. Ja puhun nimenomaan tietoisesta rauhoittumisesta, ilman multitaskaamista, vaikkapa hyvän vinyylilevyn avulla. Musiikkia kuunnellesani pohdin sanoituksia ja niissä esiintyviä toistuvia teemoja. Eräs havaitsemani teema on romanttinen haave yhdessä pakenemisesta. Join me in death, Come away with my, Fly me to the moon, vain joitain mainitakseni. Monet kappaleet luovat fantasian paikasta,…
Taas minä teen sen. Aloitan some-ränttini. Niin paljon kuin rakastankin vihata somea, on se minulle samalla myös yllättävän inspiraation lähde. Fiidiini puskee jatkuvasti erilaisia tunteiden käsittelyyn liittyviä videoita. Kuten monet muut, selaan minäkin ne läpi hyvin nopeasti. Kuten monilla muilla, on minunkin keskittymiseni kaventunut muutamaan sekuntiin. Tällä kertaa se riitti. Videossa käsiteltiin vihan merkitystä elämässä.…
Tämä on tarina omenapiirakasta ja haaveilusta. Opiskellessani leipuriksi sain kerran tehtäväkseni tehdä omenapiirakkaa. Se taisi olla tilaus johonkin tapahtumaan. Vaikka yleensä työskentelimme pareina tai ryhmissä, sain tämän tehtävän hoidettavakseni aivan yksin. Mielestäni se meni ihan hyvin. Kunnes opettajani ihmetteli touhuani ja totesi: ”Sä taidat Jani olla vähän tollainen haaveilija”. Hän sanoi niin, koska ilmeisesti hän…
Tein tänään aikamatkan. Aikamatkan elämääni kymmenen vuotta sitten. Olen taltioinut ajatuksiani noin viidentoista vuoden ajan. Niitä on kertynyt satoja sivuja. Vaikka ne ovat isolle yleisölle pelkkää roskaa, ovat ne minulle tärkeitä muistoja. Ne myös kertovat minulle, miten ajatteluni on muuttunut vuosien varrella. Eräs osa-alue, jossa huomaan eniten muutosta, on nähdyksi ja rakastetuksi tulemisen tarve. Päiväkirjanimerkintäni…
Vuosia sitten minulta kysyttiin työhaastattelussa, miten ystäväni kuvailisivat minua. En muista, mitä vastasin, mutta en saanut tuota työpaikkaa. Mikään ei ole minulle ollut sen vaikeampaa, kuin sen arvioiminen, miten muut näkevät minut ja minun toimintani. Miksi näin on? Kasvoin kyseenalaistaen itseni. Tai sitten se tuli ympäristöstä. Taktiikkaa, jossa toinen yritetään saada kyseenalaistamaan oma todellisuutensa kutsutaan…
Itsereflektio. Siinä on sana, jota aiemmin rakastin inhota. Pidin sitä akateemisena jargonina. Ärsyttävänä terminä, jota käytetään kurssin lopussa suoritettavalle oman oppimisen arvioinnille. Vaikka loppuen lopuksi me kaikki teemme sitä. Joka päivä. Joka päivä arvioimme omaa toimintaamme ja miltä se meistä näytti. Liian useasti havaintomme hirvittävät meitä ja haluaisimmme piiloutua niiltä. Mikään ei ole sen tehokkaampi…
Rento lauantaipäivä. Se on tämän vuoden viimeinen lauantai. Heräsin inspiroituneena. Insiproituneena siivoamaan. Tuo inpiraatio muutti kuitenkin suuntaansa kesken matkan ja nyt se kohdistuu kirjoittamiseen. Kuuntelin Cornelia Jacobsin kappaleen Hold me closer. Se oli Ruotsin euroviisuedustajana muutama vuosi sitten ja sijoittui lopulta kilpailussa neljänneksi. Minulle juuri tuo kappale on kuitenkin jäänyt mieleen monesta syystä. Siihen on…
Me kaikki olemme pakomatkalla jonnekin. Toiset pakenevat työhönsä. Toiset puutarhaansa. Toiset pakenevat toisiin ihmisiin. Mitä minä tällä tarkoitan? Viime aikoina olen uppoutunut kiintymyssuhdeteorian kaninkoloon. Sitä ei pitäisi lukea kuin Raamattua, mutta silti sitä teen. Etsin sieltä profetioita, etsin sieltä selityksiä. Ja mielestäni olen niitä myös löytänyt. Ristiriitainen kiintymyssuhde kuvaa ihmistä, jonka ensimmäiset kiintymyssuhteet ovat olleet…
Stalkkaussuhde, yksipuolinen ihastus, parasosiaalinen romanssi. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Liian monta kertaa olen elämäni aikana tunnistanut itseni siitä määritelmästä. Silti eräs meemiksikin lukeutuva määritelmä on ylitse muiden. Sen mukaan yksipuolinen ihastus on sitä, kun kaksi ihmistä lähtee pitkälle ja romanttiselle kävelylle, paitsi että vain toinen heistä tietää siitä. En kadu mitään kokemustani, enkä häpeä…
Nothing personal 