Elävä koira on parempi kuin kuollut leijona

Oman ääliömäisyytensä tajuaminen ei ole mitenkään mukavaa. Mutta sen tunnustaminen ei itsessään auta. Ratkaisevaa on se, mitä asialle haluaa tehdä. Olen suurimman osan elämästäni ajatellut olevani olosuhteideni uhri. Kun minua oikaistiin, kääriydyin itseeni. Ihmettelin miksi kaikki haluavat haukkua minua. Ajattelin että kaikki haluavat tehdä elämästäni hankalaa. Samalla petyin kun en mielestäni saanut tarpeksi kiitosta silloin,…

Seuraa murenevaa suklaasydäntäsi

Mikään ei ole sen vaikeampaa, kuin oman epätäydellisyytensä myöntäminen. Erityisen vaikeaa se on silloin, kun tarkoitus oli hyvä ja sitä luuli saaneensa aikaan jotain erinomaista. Niissä tilanteissa voi ottaa oppia virheistään ja toisten virheistä. Ja virheistähän minulla on hyvinkin paljon kokemusta. Meillä oli koulussa noin kuukausi sitten taitotöiden näyttö. Halusin kovasti tehdä kaulittavasta suklaasta sydämenmuotoisen…

Hahmokehitystä sekä valonkantajan ylösnousemus

Voiko ihminen muuttua? Onko paha tuomittu kulkemaan pimeää tietä? Voidaanko pyyteetöntä hyväntekijää lahjoa oman edun tavoittelulla? Tarinat peilaavat ihmismielen monimutkaisia rakenteita. Hyvässä tarinassa kukaan ei pysy muuttumattomana. Hyvässä tarinassa karkuri oppii katsomaan pelkojaan suoraan silmiin. Väärintekijä löytää katumuksen tien. Työnarkomaani löytää elämän tarkoituksen pienistä ja yksinkertaisista asioista. Hyvä tarina vahvistaa uskoa ihmisyyteen. Eräs merkittävä tarina hahmokehityksen kannalta on…

Voiko työstä jopa nauttia???

Hiljattain koulussamme kävi Kluuvinkadun Carl Fazer Cafén kondiittorimestari Eero Paulamäki. Hänen luentonsa tarkoitus oli tarjota vinkkejä tuleville leipuri-kondiittoreille. Hän kertoi myös oman elämäntarinansa, vaikkakin hieman vaatimattoman version siitä. Hän kertoi 20-tuntisista työpäivitään sekä loppuunpalamisestaan. Luennon lopuksi esitin hänelle kysymyksen: Mikä sai hänet tekemään niin pitkiä työpäiviä? Hänen vastauksensa oli lyhyt: Hyvien työkavereiden vuoksi. Pyörittelin tätä…

Minne aika katosi?

On huhtikuinen päivä vuonna 2014. Istun ikkunattoman hotellihuoneeni sängyssä Chongqingissa. Olen yksin Kiinassa, mutta sitähän minä lähdinkin etsimään. Kävin juuri ostamassa junaliput Pekingiin. Matka tulee kestämään yli vuorokauden. Pelkäsin miten selviän, kun en puhu kiinaa ollenkaan. Minulla oli vain vihko, johon olin kirjoittanut junan päämäärän, lähtö- sekä saapumisajan. Olin myös kuullut, että kiinalaiset junat ovat…

Ob-la-di, Ob-la-da

Universumi ei sittenkään pyöri meidän ympärillämme. Aina elämä ei mene oman käsikirjoituksemme mukaan. Ympärillämme on miljoonia ihmisiä, joiden taidot ja kyvyt ovat monesti omiemme yläpuolella. On nöyryyttä myöntää omat puutteemme. Silti meidän ei koskaan tulisi antaa periksi ja ajatella, että olisimme epäonnistuneet elämässä. On aikoja jolloin on turvauduttava varasuunnitelmaan. Loppuen lopuksi mikä olisi pahinta, mitä meille…

Se mikä ei tapa, totisesti vahvistaa

Joskus ihminen taipuu kivun edessä. Joskus kipu saa taipua ensin. Kyse on vain omasta asenteesta sekä siitä, ottaako vastuun itsestään, toiminnastaan sekä tunteistaan. Aloitin hiljattain työssäoppimisen erään kongressikeskuksen pienessä leipomonurkassa. Ravintolamaailma on kovaa peliä, jossa ulko-ovi on aina lähellä. Toisaalta tuo anteeksipyytelemätön ympäristö erottelee jyvät akanoista. Työnohjaajani on jotakuinkin minun ikäiseni naishenkilö. Aluksi suhtauduin häneen…