Ihminen joka vain ymmärtää

Hetki sitten istuin kuuntelemassa elokuvaohjaaja Juho Kuosmasen luentoa. Hän puhui käsikirjoittamisesta, sekä tarinan ytimen etsimisestä. Vaikken ole tekemässä elokuvaa, oli aihe niin syvästi puhutteleva, että haluan omistaa sille kokonaisen postauksen. Luennossaan Kuosmanen kuvaili käsikirjoittamista pyrkimykseksi sanoittaa jotain, mikä on alussa vain abstrakti idea. Se on matka, jonka aikana ei välttämättä edes tiedä mihin se päättyy.…

Maailman onnellisin loppu

Nyt teen sen. Rikon kirouksen. Kirjoitan, vaikka minusta tuntuu, ettei minulla ole mitään sanottavaa. Kirjoitan silläkin uhalla, ettei kukaan tule koskaan lukemaan tätä. Kirjoitan maailmalle, mutta ennen kaikkea kirjoitan itselleni. Ja jos yksikin ihminen kokee tekstini hyödylliseksi, on tavoitteeni saavutettu. Kirjoitan aiheesta, joka on pyörinyt mielessäni viime aikoina. Ehkä jopa vuosia. Kirjoitan anteeksiannosta. Olen jumissa…