Atlantis kadotettu Titanic upotettu – Laji nimeämätön Mantere löytämätön – Oletko Cousteau punapipoinen? Vai Kolumbus verenhimoinen? – Eksyitkö sattumalta tälle tielle? Vai käykö matkasi vielä muualle? – Nyt minut löysit, tässä olen Oletko se, joksi sinua luulen?
Olin avoin kirja käsissä sun Silti rivien välistä luit tarinaa mun Olen salaliittoteoria vaikea ja turha Olen mysteeri kuin Kennedyn murha Olen taikaluoti piipusta Oswaldin Olen sumuinen filmipätkä Zapruderin Olen todistaja vailla nimeä Olen valo ja samalla myös pimeä Olit Marilyn ja minä John Nyt jäljellä haudatut muistot on On paikkasi sun parrasvaloissa Minä kuljen…
On Sunnuntaiaamu kaupunkiin jo laiskasti saapunut Linnut laulaa ja tämä mieskin on herännyt Ennen kuin teen yhtään mitään Laitan kahvit pannuun porisemaan Se minulle hyvää mieltä ja virkeyttä antaa Sen avulla pystyn heikkoa ruumistani kantaa Olemme kahvin kanssa sielunveljeksiä Olemme vahvoja ja toisinaan myös kitkeriä Menee pannut välillä meistä tukkoon silti olemme avaimia juuri oikeaaseen…
Kasvojasi yön pimeydessä katselen Tuhansia välkehtiviä hiuksiasi ihailen On välillämme matka suunnaton Voi kuinka olenkaan niin voimaton Koitin sulle kartan sydämeeni piirtää Kunpa voisinkin taivaankappaleita siirtää On paikkasi sun siellä korkeudessa ja tähdet valkeat on hiukses kirkkaudessa Niinpä kuule nöyrä pyyntöni tää ja anna mun ajatuksiasi ymmärtää Kerro mulle miten luoksesi pääsen Miten tämän taivaan kannen…
On rakkaus kuin tuli ja jää sitä on vaikeaa aina selittää On rakkaus kuin leipurin juuri Sen salaisuus ei ole pelkkä tuuri Päivittäin se tarvitsee vettä ja jauhoa Vuosi vuodelta se jatkaa hiljaista eloa Hapan on sen luonne syvä Silti sen tarkoitus on aina hyvä Syöjälle se uutta voimaa antaa Jotta hänkin voisi rakkautta povessaan…
En ole Romeo tai Casanovasi En halua leikitellä tunteillasi En ole mikään Eino Leino Ei kynääni ohjaile vilpillinen keino En ehkä tiedä, mitä on todellinen rakkaus Silti sisältö on tärkeämpi kuin pakkaus Olen rakkauden musta pommittaja Olen vihan tutkaa välttelevä hävittäjä Olen ruusu hento, mutta piikikäs Joskus satutan, enkä halua olla vain vitsikäs Sinulta paljon…
Aamulla kellot soivat Napolin. Sängyssä hiljaa niitä kuuntelin. Mitä tuo päivä tää? Kuka kuolee, kuka synnyttää? Miksi tänäänkin on sotia ja surua? Miksi emme näe pienintä onnen murua? Surun poistaisin jos voisin. Myös iloa toisten sydämeen toisin. En ole messias tai kaikkivoipa. Mutta kellot ne Napolin soipa. Kenelle ne soivat, sitä tiedä en. Tänäänkin riemua…
Sydämesi on valloittamaton kaupunki meren takana. Tahdon sinne matkustaa veneenäni puupala, purjeenani lakana. Perillä huomaan sen olevan muurien suojassa. Ei ole nostosiltaa, ei salaista tunnelia olemassa. Varovaisesti huutelen ja koputan portteja. Enhän halua paljastaa kaikkia kortteja. Epätoivoni kasvaa ja tunteeni pettävät minua. Lopulta ajatuksillani pommitan sinua. Halusin sinulle kaiken kertoa ja jakaa. Nyt huomaan, ettei…
Sanat syvät ja täynnä mahdollisuuksia Ne voivat rikkoa ja luoda siteitä uusia Sanat jotka lapsena opimme Niissä halki elämän kehitymme Sanoja rakkaita joita haluan lukea Niillä voin tunteeni pukea Niillä ajattelen ja niillä puhun Niillä luon yhteyden suhun Joskus niitä kadun ja harmittelen Niillä vahinkoni myös korjailen Runoilija huono olen Silti sanoja edelleen harjoittelen Kunnes…
Kukkia katson ja jotain nään Jotain mitä en saa sisälle pään Mikä on niiden tarkoitus syvä Miksi elämä on niille niin hyvä Mitä ne minulle opettavat ennen kuin ne elämänsä lopettavat Elämä lyhyt, kaunis ja hauras Kuin kukka köyhä, mutta silti niin vauras Iloitse vielä kun voit Sillä haudassa ei ole karkeloit Kukka silloin päälläsi…
Nothing personal 