Suljettu avoin tapaus

Olin avoin kirja käsissä sun Silti rivien välistä luit tarinaa mun Olen salaliittoteoria vaikea ja turha Olen mysteeri kuin Kennedyn murha Olen taikaluoti piipusta Oswaldin Olen sumuinen filmipätkä Zapruderin Olen todistaja vailla nimeä Olen valo ja samalla myös pimeä Olit Marilyn ja minä John Nyt jäljellä haudatut muistot on On paikkasi sun parrasvaloissa Minä kuljen…

Kahvia äidinmaidossa

On Sunnuntaiaamu kaupunkiin jo laiskasti saapunut Linnut laulaa ja tämä lilliputtikin on herännyt Ennen kuin teen yhtään mitään Laitan kahvit pannuun porisemaan Se minulle hyvää mieltä ja virkeyttä antaa Sen avulla pystyn heikkoa ruumistani kantaa Olemme kahvin kanssa sielunveljeksiä Olemme vahvoja ja toisinaan myös kitkeriä Menee pannut välillä meistä tukkoon silti olemme avaimia juuri oikeaaseen lukkoon…

Matka kuuhun

Kasvojasi yön pimeydessä katselen Tuhansia välkehtiviä hiuksiasi ihailen On välillämme matka suunnaton Voi kuinka olenkaan niin voimaton Koitin sulle kartan sydämeeni piirtää Kunpa voisinkin taivaankappaleita siirtää On paikkasi sun siellä korkeudessa ja tähdet valkeat on hiukses kirkkaudessa Niinpä kuule nöyrä pyyntöni tää ja anna mun ajatuksiasi ymmärtää Kerro mulle miten luoksesi pääsen Miten tämän taivaan kannen…

Leipurin juuri

On rakkaus kuin tuli ja jää sitä on vaikeaa aina selittää On rakkaus kuin leipurin juuri Sen salaisuus ei ole pelkkä tuuri Päivittäin se tarvitsee vettä ja jauhoa Vuosi vuodelta se jatkaa hiljaista eloa Hapan on sen luonne syvä Silti sen tarkoitus on aina hyvä Syöjälle se uutta voimaa antaa Jotta hänkin voisi rakkautta povessaan…

Rakkauden egoisti

En ole Romeo tai Casanovasi Enkä halua leikitellä tunteillasi En ole sinulle mikään Eino Leino Ei kynääni ohjaile vilpillinen keino En ehkä tiedä, mitä on todellinen rakkaus Silti opin että sisältö on tärkeämpi kuin pakkaus Olen rakkauden itsemurhapommittaja Sekä vihan tutkaa välttelevä hävittäjä Olen ruusu hento, mutta piikikäs Joskus satutan, enkä halua olla vain vitsikäs…

Elämättömiä muistoja

Sängyssä makaan ja valokuvia nään Valokuvia sisälläni pään Niissä tulevaisuutemme yhteisen nään Ne saavat minut hiuksiani repimään Kirjoitan sulle runon kosteaan hiekkaan Sen aallot vievät kohta mukanaan Yhdessä kuvassa sua mä suutelen Ne hetket mielessäni toistelen Näen meidät harmaina keinutuolissa Kunpa selviäisin edes tämän päivän elossa Nämä valokuvat haluaisin palasiksi leikkaa Silloin sydämeni voisin tunnottomaksi…

Kellot soivat Napolin

Aamulla kellot soivat Napolin. Sängyssä hiljaa niitä kuuntelin. Mitä tuo päivä tää? Kuka kuolee, kuka synnyttää? Miksi tänäänkin on sotia ja surua? Miksi emme näe pienintä onnen murua? Surun poistaisin jos voisin. Myös iloa toisten sydämeen tosin. En ole messias tai kaikkivoipa. Mutta kellot ne Napolin soipa. Kenelle ne soivat, sitä tiedä en. Tänäänkin riemua…