Kuljen edelleen tässä junassa kohti tuntematonta. Tuntematon pelottaa, mutta samalla se on myös ystäväni. Tiedän että johonkin tämä juna kulkee. Katselen varovaisesti ympärilleni. Täällä on keski-ikäisiä liikemiehiä pelaamassa älypuhelimillaan. He ovat palanneet poikuutensa päiviin leikkiessään puhelintensa kanssa. Täällä on väsyneitä opiskelijoita, jotka nojaavat väsyneet päänsä ikkunaa vasten. Joku on sulkeutunut kirjojen maailmaan. Olenkohan koskaan lukenut…
Illalla myöhään painan väsyneen pääni tyynylle. Saatan olla väsynyt, mutta se ei vielä takaa minulle paikkaa junassa unten maille. Ajatukseni pitävät minua valveilla. Ne muistuttavat kirkasta lamppua pyörivää epätoivoista perhosta. Lopulta juna saapuu noutamaan minut. Unessani näen elokuvan. Tämä on niitä entisaikojen liian suurella nopeudella pyöriviä mykkäfilmejä. Tuossa elokuvassa päähenkilö kulkee läpi elämänsä virheestä virheeseen. Miksei hän…
Pitkän työpäivän jälkeen saavun kotiin ja painan väsyneen pääni tyynylle. Teen matkan todellisuuden rajamaille. Matkalla kuulen vuoropuheiluita. En tunnista sanoja, mutta tunnistan kyllä äänet. Ne ovat ystäviäni menneisyydestä. Ystäviä jotka löysin ja kadotin. Ystäviä jotka hylkäsivät minut. Vai menikö se sittenkin toisinpäin? Olinko minä se, joka autioitin itseni? Herään takaisin todellisuuteen, enkä tiedä missä minä…
Oman ääliömäisyytensä tajuaminen ei ole mitenkään mukavaa. Mutta sen tunnustaminen ei itsessään auta. Ratkaisevaa on se, mitä asialle haluaa tehdä. Olen suurimman osan elämästäni ajatellut olevani olosuhteideni uhri. Kun minua oikaistiin, kääriydyin itseeni. Ihmettelin miksi kaikki haluavat haukkua minua. Ajattelin että kaikki haluavat tehdä elämästäni hankalaa. Samalla petyin kun en mielestäni saanut tarpeksi kiitosta silloin,…
Mikä tämä outo tunne on? Ikään kuin jotain olisi tapahtunut. Kysyn taivaalta, onko välillämme kaikki hyvin. Se ei kuitenkaan vastaa minulle. Itse asiassa kuu ja hänen seuralaisensa eivät ole vielä edes saapuneet. Aurinko on vasta lähtemässä pois näistä juhlista. Sillä on kiire seuraaviin juhliin. Olisinpa yhtä suosittu kuin aurinko. Niinpä olen tilanteessa, jossa kukaan ei…
Jos yhdessä asiassa olen aina ollut hyvä, niin se on ollut haaveilussa. Olen aina haaveillut jostain, mitä minulla ei ole. Olen aina haaveillut isommasta maailmasta. Olen aina haaveillut elämästä tämän pienen maailman ulkopuolella. Yksikään näistä ei ole toteutunut, eikä todennäköisesti tule edes koskaan toteutumaan. Näin ollen olen jäänyt yksin haaveideni kanssa. Tutustuimme toisiimme pitkän ajan…
Mitä on kohtalo? Onko se sitä, että joku tuntematon ohjailee askeliamme? Vai onko se sitä, että eksymme vahingossa oikeaan paikkaan? Onko kohtalo sattumaa vai suunniteltua? Olen aina etsinyt kaikelle tarkoitusta. Aiemmin uskonnollisena ihmisenä etsin elämälle tarkoitusta. Olinkin mielestäni löytänyt sen. Pohdin edelleen elämän tarkoitusta, mutta nykään en vaivaa päätäni sillä niin paljon. Sen sijaan kohtalosta…
Haaveilu on kirjailijan lempikynä. Kirjailija haaveilee haaveilemisen ilosta ja kehittelee niitä kirjansa sivuilla. Niissä on kuitenkin eräs vaara. Ne ovat vain haaveita ja todellisessa elämässä ne saattavat aiheuttaa ongelmia. Mitä tarkoitan tällä? Haaveet ovat aina henkilökohtaisia. Ne kertovat yhden ihmisen sydämen kaipuusta. Ihminen ei kuitenkaan voi aina saavuttaa haaveitaan, koska maailmassa on yli seitsemän miljardia…
Mikä on maailman paras leipä? Mikä on maailman suurin leipätehdas? Vastausta en tiedä, mutta sen tiedän ettei samoista paikoista voi tulla molempia. Maailman parhaan leivän tekevät ihmiskädet, kun taas maailman suurimmassa leipätehtaassa työn tekevät koneet. Kummallekin leivälle löytyy omat markkinansa. Johdonto oli hieman harhaanjohtava, mutta vain osaksi. Se lähti ideasta ja tehtaasta. Ideoita voi tehtailla.…
Aloittaessani koulutukseni leipuri-kondiittoriksi lähes kaksi vuotta sitten, opettajamme kokosi luokan yhteen ensimmäsenä päivänä. Hän pyysi meitä esittelemään yhden meille tärkeän esineen, joka sattuisi olemaan mukanamme. Kun tuli minun vuoroni, kaivoin repusta esiin Paolo Coelhon kirjan Like the flowing river. Sen lyhyet tarinat saavat minut rakastumaan elämään yhä uudelleen ja uudelleen. Voisin sanoa tuon kirjan pelastaneen henkeni.…
Nothing personal 