Unelmien juna

Kuljen edelleen tässä junassa kohti tuntematonta. Tuntematon pelottaa, mutta samalla se on myös ystäväni. Tiedän että johonkin tämä juna kulkee. Katselen varovaisesti ympärilleni. Täällä on keski-ikäisiä liikemiehiä pelaamassa älypuhelimillaan. He ovat palanneet poikuutensa päiviin leikkiessään puhelintensa kanssa. Täällä on väsyneitä opiskelijoita, jotka nojaavat väsyneet päänsä ikkunaa vasten. Joku on sulkeutunut kirjojen maailmaan. Olenkohan koskaan lukenut…

Unelma nimeltä elämä

Illalla myöhään painan väsyneen pääni tyynylle. Saatan olla väsynyt, mutta se ei vielä takaa minulle paikkaa junassa unten maille. Ajatukseni pitävät minua valveilla. Ne muistuttavat kirkasta lamppua pyörivää epätoivoista perhosta. Lopulta juna saapuu noutamaan minut. Unessani näen elokuvan. Tämä on niitä entisaikojen liian suurella nopeudella pyöriviä mykkäfilmejä. Tuossa elokuvassa päähenkilö kulkee läpi elämänsä virheestä virheeseen. Miksei hän…

Seuraa reikäistä lettusydäntäsi

Rakkaustarinoiden ei aina tarvitse päättyä katkeriin kyyneliin. Romeon ja Julian ei aina tarvitse uhrata kaikkea rakkauden vuoksi. Rakkautta ja elämää ei aina tarvitse edes ottaa niin henkilökohtaisesti. Tästä sain kohtalolta kevyen muistutuksen viimeisen työpäiväni kunniaksi. Sen seurauksena totesin, että haluan sittenkin päättää tämän blogin tarinan iloiseen sointuun. Haluan sittenkin kertoa vielä yhden tarinan. Tarinan reikäisestä…

Epilogi: Tähtiin ikuistetut haaveet

Mitä tarinan jälkeen tapahtui? Sen tietää ainoastaan kohtalon kynä. En itsekään olisi tälläistä juonenkäännettä osannut suunnitella. Blogin tarina on loppu, mutta minun tarinani ovat vasta alussa. Olen 28 vuotta kerännyt hahmoja tarinoihini. Jotkut henkilöt eivät toimineet hahmoina, vaan kynän liikkeellepanevana voimana. Käydessäni toisen kerran Japanissa keväällä 2013, törmäsin bussimatkalla Tokiosta Sendaihin liikemieheen. Hän kertoi omasta…

Viimeinen luku: Jäähyväisiä

Jokainen tarina tarvitsee lopun. Niin tarvitsee myös blogin tarina. Kesken jäänyt tarina on yhtä piinaava kuin kesken jäänyt romanssi. 20.5.2016 oli päivä, jolloin Kent julkaisi uusimman albuminsa Då Som Nu För Alltid. Se on samalla heidän viimeinen albuminsa. Sen kappaleet kertovat menetyksestä, anteeksiannosta sekä ikuisista muistoista. Punaisena lankana sen läpi kulkee yksi teema: jäähyväiset. Kuka olisi arvannut, että…

Henkilökohtainen kirje päätoimittajalta

On sanottu, että journalismi on hyvää silloin, kun sitä ei tarvitse oikaista. Pahimmassa tapauksessa oikaisun hoitaa julkisen sanan neuvosto. Päätoimittaja on henkilö, joka on viime kädessä vastuussa toimituksen työstä. Hän on myös se, joka ottaa iskut vastaan, kun oikaisun tarve syntyy. Miksi olen näin salaperäinen? Mitä tarkoitan? Joudun pyytämään julkisesti anteeksi kaikilta, jotka ovat blogiani…

Verta lakanoilla

Pitkän työpäivän jälkeen saavun kotiin ja painan väsyneen pääni tyynylle. Teen matkan todellisuuden rajamaille. Matkalla kuulen vuoropuheiluita. En tunnista sanoja, mutta tunnistan kyllä äänet. Ne ovat ystäviäni menneisyydestä. Ystäviä jotka löysin ja kadotin. Ystäviä jotka hylkäsivät minut. Vai menikö se sittenkin toisinpäin? Olinko minä se, joka autioitin itseni? Herään takaisin todellisuuteen, enkä tiedä missä minä…