Mikä on rakkauden vastakohta?

Miten kuvailla tunnetta, jolle ei löydy sanoja? Miten opetella uimaan, jos on elänyt vain aavikolla? Nämä kysymykset piinaavat minua aika ajoin. Pelkoni ovat eristäneet minut siihen pisteeseen, jossa voin turvautua vain kirjoittamiseen. Siitä on tullut minulle keino etsiä vastauksia sisältäni. Samalla se on kaikukammio, jossa kuulen vain oman ääneni. Olen monesti joutunut pohtimaan, miksi rakkaus…

Paetaan yhdessä, mutta minne?

Musiikki on minulle eräs rauhoittumisen muoto. Ja puhun nimenomaan tietoisesta rauhoittumisesta, ilman multitaskaamista, vaikkapa hyvän vinyylilevyn avulla. Musiikkia kuunnellesani pohdin sanoituksia ja niissä esiintyviä toistuvia teemoja. Eräs havaitsemani teema on romanttinen haave yhdessä pakenemisesta. Join me in death, Come away with my, Fly me to the moon, vain joitain mainitakseni. Monet kappaleet luovat fantasian paikasta,…

Puhuvat aaveet

Ruutua katselenViimeistä viestiäsi luen Mitä kaikkea haluaisinkaan sanoaSurusta ja yksinäisyydestä puhuaMaahan kaatuneesta kahvista kertoa Tässä minä olenSiellä sinä kuljetJonkun kanssa viestejäsi vaihtelet Pysähdytkö koskaan kuuntelemaan aaveita?Viestiä ilman sanoja tai kirjaimiaTarinaamme ilman loppua tai alkuaSamalla kun minä katselen vain ruutua

Yksinäisten kehätanssi

Kuljemme toistemme ohi uudestaan ja uudestaan, koskaan pysähtymättä toistemme kohdalle. Etsimme aina vain jotain parempaa ja parempaa. Ihmistä, joka ei olisi niin hiljainen kuin edellinen. Ihmistä, joka ei olisi niin äänekäs kuin edellinen. Ihmistä, joka ei olisi niin takertuva kuin edellinen. Ihmistä, joka ei olisi niin itsenäinen kuin edellinen. Etsimme aina jotain sopivampaa ja sopivampaa,…

Tavallinen elämä, tavalliset iltakahvit

Joskus on hyvä kirjoittaa, vaikkei ole mitään erityistä mielessä. Keitin itselleni iltakahvit, sillä olen hieman hurahtanut kofeiinittomaan kahviin. Laitoin ajastimeen kymmenen minuuttia ja alan näpyttelemään tietämättä mitä tästä tulee. Ristiretkeni somea vastaan jatkuu. Toisaalta haluan opetella pelaamaan sen omilla säännöillä sitä vastaan. Haluan paljastaa glitterin takana olevan tyhjyyden. Miten sen täydelliseksi tarkoitetun lomakuvan jälkeen saattoikin…

Ukkonen

Taas minä teen sen. Aloitan some-ränttini. Niin paljon kuin rakastankin vihata somea, on se minulle samalla myös yllättävän inspiraation lähde. Fiidiini puskee jatkuvasti erilaisia tunteiden käsittelyyn liittyviä videoita. Kuten monet muut, selaan minäkin ne läpi hyvin nopeasti. Kuten monilla muilla, on minunkin keskittymiseni kaventunut muutamaan sekuntiin. Tällä kertaa se riitti. Videossa käsiteltiin vihan merkitystä elämässä.…

Maailma jota en halunnut, mutta maailma jonka sain

Tämä on tarina omenapiirakasta ja haaveilusta. Opiskellessani leipuriksi sain kerran tehtäväkseni tehdä omenapiirakkaa. Se taisi olla tilaus johonkin tapahtumaan. Vaikka yleensä työskentelimme pareina tai ryhmissä, sain tämän tehtävän hoidettavakseni aivan yksin. Mielestäni se meni ihan hyvin. Kunnes opettajani ihmetteli touhuani ja totesi: ”Sä taidat Jani olla vähän tollainen haaveilija”. Hän sanoi niin, koska ilmeisesti hän…

Kuinka pian on nyt?

Tein tänään aikamatkan. Aikamatkan elämääni kymmenen vuotta sitten. Olen taltioinut ajatuksiani noin viidentoista vuoden ajan. Niitä on kertynyt satoja sivuja. Vaikka ne ovat isolle yleisölle pelkkää roskaa, ovat ne minulle tärkeitä muistoja. Ne myös kertovat minulle, miten ajatteluni on muuttunut vuosien varrella. Eräs osa-alue, jossa huomaan eniten muutosta, on nähdyksi ja rakastetuksi tulemisen tarve. Päiväkirjanimerkintäni…

Elämä rautakeuhkojen jälkeen

Aamuni alkoi kuten niin monet muutkin aamut: kahvilla ja rauhallisella olemisella. Siinä hetkessä oli jotain erilaista. Minun pitäisi olla surullinen, ja hetkittäin sitä olenkin. Samalla tunsin myös iloa ja rauhaa. Kuuntelin aamulla podcastia, jossa käsiteltiin traumoja ja erityisesti niiden normalisointia. Yksi lausahdus tai defenssi jäi siitä mieleeni. Se oli jotakuinkin tämän tyyppinen: ”Enhän minä vanhempiani…

Sapelihammastiikereitä ja nallekarhuja

Vuosia sitten minulta kysyttiin työhaastattelussa, miten ystäväni kuvailisivat minua. En muista, mitä vastasin, mutta en saanut tuota työpaikkaa. Mikään ei ole minulle ollut sen vaikeampaa, kuin sen arvioiminen, miten muut näkevät minut ja minun toimintani. Miksi näin on? Kasvoin kyseenalaistaen itseni. Tai sitten se tuli ympäristöstä. Taktiikkaa, jossa toinen yritetään saada kyseenalaistamaan oma todellisuutensa kutsutaan…