Löytöretkiä

Atlantis kadotettu Titanic upotettu – Laji nimeämätön Mantere löytämätön – Oletko Cousteau punapipoinen? Vai Kolumbus verenhimoinen? – Eksyitkö sattumalta oikealle tielle? Vai käykö matkasi vielä muualle? – Nyt minut löysit, tässä olen Oletko se, joksi sinua luulen?

Eipäs kaahailla Maslowin moottoritiellä!

Elämä on peliä. Elämä on lasikattojen rikkomista. Elämä on vauhdin huumaa, jossa kolari on aina vain sekunnin kymmenesosan päässä. Joskus unohtaa pysähtyä tankkaamaan ja tarkistamaan renkaiden paineet. Sitten jysähtää ja matka päättyy. Maslowin tarvehierarkista on tullut minulle kiehtova käsite. Vaikkei se olekaan parasta tai mitenkään yleistettävissä olevaa tiedettä, voi siitä kuitenkin olla apua ihmiselle itselleen.…

Jotain niin oikeaa

Pitäisi olla nukkumassa. Mutta mieleni on jossain muualla. Mieleni matkustaa muistoissa. Niistä on tullut minulle eräänlainen uni, jota näen hereillä ollessanikin. Kuuntelin Juha Tapion kappaleen Jotain niin oikeaa. Se vie minut noin neljä vuotta ajassa taaksepäin. Kun aamulla viideltä kurvasin polkupyörällä alas Jorvinmäkeä, jossa tuolloin asuimme. Kuuntelin siinä hetkessä tuon samaisen kappaleen. Aamun usva oli…

Vieraina toistemme junissa

Kaikelle on tarkoitus. Niin kulahtaneelta kuin se kuulostaakin, niin silti siinä piilee jokin itsestäänselvä totuus. Tai ehkä se on totta vain, jos siihen haluaa uskoa. Universumin kaoottisuudessa on meidän tehtävämme etsiä ja löytää tuo tarkoitus, vaikka siihen menisi koko ihmisikä. Sillä tarkoituksettomuus tekisi meidät hulluiksi. Kun maailmamme on sirpaleina, on meidän vastuulla kasata niistä sirpaleista…

Yksinäisen rakkauden koti

Romantiikka. Se tuo mieleen hellät ja toisinaan myös rohkeat rakkauden ilmaukset. Itse tehdyt kynttiläillalliset, jonka päätteeksi kirjoitetaan kömpelö runo lautasliinalle. Pitkät kävelyt joen rannalla, jonka aikana maailmaan ei mahdu kuin nuo kaksi ihmistä. Mutta entä kun romantiikka ei saavuta kohdettaan? Kun kynttiläillalliset nähdään vain imarteluna. Tai kävelyt joen rannalla ovat liian pitkiä, vauhti liian luja…

Kirjeitä menneisyydestä

Joskus pettymys tuntuu niin musertavalta, että sitä syyttää itseään aivan kaikesta. Nyt on yksi niistä hetkistä. Olen viime aikoina löytänyt ruman puolen itsestäni. Että minä osaan olla vaativa ja kontrolloiva. Eihän siinä mitään uutta ole. Minä vain luulin kasvaneeni siitä irti. Katsoessani peiliin olen löytänyt itsestäni hirviön, joka on piiloutunut itsevarmuuden ja viattomuuden naamion taakse.…

Paholaisen asianajaja

Totuus ei pala tulessakaan, on vaarallinen sanonta. Se antaa ymmärtää, että totuus on jotain mitä ei pystytä muuttamaan. Jotain mitä ei pystytä tuhoamaan. Menemättä sen enempää filosofiseksi, voin kuitenkin todeta, että totuus on vain paras selitys asialle tämänhetkisen tiedon valossa. Lisäksi on asioita, joissa ei ole olemassa oikeaa tai väärää tapaa ajatella. Esimerkiksi se, miten…

Milloin ihminen on valmis?

Minun on vaikeaa olla pohtimatta päässäni pyöriviä asioita. Pohdin niitä joka päivä, joskus joka hetki. Usein huomaan laiminlyöväni muita velvollisuuksiani, koska pohdiskelu vie kaiken huomioni. Nyttenkin minun pitäisi olla tekemässä aiheanalyysiä ajankohtaisseminaaria varten. Mutta huomioni on jakautunut. Minun on pakko pohtia ensin tämä asia loppuun. Pohdin kysymystä milloin ihminen on valmis? Minulla voi olla taustani…

Miksi uskon toisiin mahdollisuuksiin?

Hylkäsin uskonnon reilu viisi vuotta sitten. Tuosta elämästä minulle on kuitenkin jäänyt joitain periaatteita, joita haluan edelleen vaalia. Yksi niistä on anteeksianteminen ja armollisuus. En halua alkaa saarnaamaan Jeesuksen opetuksista, mutta mieleeni palautui vertaus palvelijasta joka sai anteeksi suuren velan, mutta myöhemmin väkivalloin peri toiselta palvelijalta mitättömän suuruista velkaa. Minun on vaikeaa pysyä vihaisena ihmisille.…

Sillanrakentaja

Kun kaksi ihmistä välittää toisistaan, he ovat kiinnostuneita toistensa ajatuksista. He varovat sanomasta pahasti, mutta toisaalta tiedostavat, ettei loukkaantumisia voi aina estää. Silloin he haluavat pyytää anteeksi, koska he välittävät enemmän ystävyydestään kuin oikeassa olemisesta. He ojentavat kätensä sovinnon merkiksi. Joskus ihmiset ajautuvat erilleen. Kuilu kasvaa liian suureksi, eikä käsi enää yllä toisen käteen. Kumpikin…