Tavallinen elämä, tavalliset iltakahvit

Joskus on hyvä kirjoittaa, vaikkei ole mitään erityistä mielessä. Keitin itselleni iltakahvit, sillä olen hieman hurahtanut kofeiinittomaan kahviin. Laitoin ajastimeen kymmenen minuuttia ja alan näpyttelemään tietämättä mitä tästä tulee. Ristiretkeni somea vastaan jatkuu. Toisaalta haluan opetella pelaamaan sen omilla säännöillä sitä vastaan. Haluan paljastaa glitterin takana olevan tyhjyyden. Miten sen täydelliseksi tarkoitetun lomakuvan jälkeen saattoikin…

Ukkonen

Taas minä teen sen. Aloitan some-ränttini. Niin paljon kuin rakastankin vihata somea, on se minulle samalla myös yllättävän inspiraation lähde. Fiidiini puskee jatkuvasti erilaisia tunteiden käsittelyyn liittyviä videoita. Kuten monet muut, selaan minäkin ne läpi hyvin nopeasti. Kuten monilla muilla, on minunkin keskittymiseni kaventunut muutamaan sekuntiin. Tällä kertaa se riitti. Videossa käsiteltiin vihan merkitystä elämässä.…

Maailma jota en halunnut, mutta maailma jonka sain

Tämä on tarina omenapiirakasta ja haaveilusta. Opiskellessani leipuriksi sain kerran tehtäväkseni tehdä omenapiirakkaa. Se taisi olla tilaus johonkin tapahtumaan. Vaikka yleensä työskentelimme pareina tai ryhmissä, sain tämän tehtävän hoidettavakseni aivan yksin. Mielestäni se meni ihan hyvin. Kunnes opettajani ihmetteli touhuani ja totesi: ”Sä taidat Jani olla vähän tollainen haaveilija”. Hän sanoi niin, koska ilmeisesti hän…

Kuinka pian on nyt?

Tein tänään aikamatkan. Aikamatkan elämääni kymmenen vuotta sitten. Olen taltioinut ajatuksiani noin viidentoista vuoden ajan. Niitä on kertynyt satoja sivuja. Vaikka ne ovat isolle yleisölle pelkkää roskaa, ovat ne minulle tärkeitä muistoja. Ne myös kertovat minulle, miten ajatteluni on muuttunut vuosien varrella. Eräs osa-alue, jossa huomaan eniten muutosta, on nähdyksi ja rakastetuksi tulemisen tarve. Päiväkirjanimerkintäni…

Elämä rautakeuhkojen jälkeen

Aamuni alkoi kuten niin monet muutkin aamut: kahvilla ja rauhallisella olemisella. Siinä hetkessä oli jotain erilaista. Minun pitäisi olla surullinen, ja hetkittäin sitä olenkin. Samalla tunsin myös iloa ja rauhaa. Kuuntelin aamulla podcastia, jossa käsiteltiin traumoja ja erityisesti niiden normalisointia. Yksi lausahdus tai defenssi jäi siitä mieleeni. Se oli jotakuinkin tämän tyyppinen: ”Enhän minä vanhempiani…

Sapelihammastiikereitä ja nallekarhuja

Vuosia sitten minulta kysyttiin työhaastattelussa, miten ystäväni kuvailisivat minua. En muista, mitä vastasin, mutta en saanut tuota työpaikkaa. Mikään ei ole minulle ollut sen vaikeampaa, kuin sen arvioiminen, miten muut näkevät minut ja minun toimintani. Miksi näin on? Kasvoin kyseenalaistaen itseni. Tai sitten se tuli ympäristöstä. Taktiikkaa, jossa toinen yritetään saada kyseenalaistamaan oma todellisuutensa kutsutaan…

Rakkauden peili

Itsereflektio. Siinä on sana, jota aiemmin rakastin inhota. Pidin sitä akateemisena jargonina. Ärsyttävänä terminä, jota käytetään kurssin lopussa suoritettavalle oman oppimisen arvioinnille. Vaikka loppuen lopuksi me kaikki teemme sitä. Joka päivä. Joka päivä arvioimme omaa toimintaamme ja miltä se meistä näytti. Liian useasti havaintomme hirvittävät meitä ja haluaisimmme piiloutua niiltä. Mikään ei ole sen tehokkaampi…

Vaarallinen validaatio

Inspiraatiosta huolimatta romahdan välillä sohvalle ahmimaan sosiaalisen median loputtomasta seisovasta pöydästä. Se tarjoaa minulle juuri sitä, mikä minuun eniten vetoaa. Tällä hetkellä se tuntuu olevan erilaiset ihmissuhdemietelauseet. Tässä jotain havaintojani ja tiukkoja mielipiteitäni niistä. Somen mietelauseet tuntuvat ihmeellisen hyvin tietävän, millainen ihminen minä olen tai mitä minä ansaitsen. Mistä ihmeestä ne sen tietävät? Eivät mistään.…

Valitsen sinut, mutta anna minun ensin valita itseni

Rento lauantaipäivä. Se on tämän vuoden viimeinen lauantai. Heräsin inspiroituneena. Insiproituneena siivoamaan. Tuo inpiraatio muutti kuitenkin suuntaansa kesken matkan ja nyt se kohdistuu kirjoittamiseen. Kuuntelin Cornelia Jacobsin kappaleen Hold me closer. Se oli Ruotsin euroviisuedustajana muutama vuosi sitten ja sijoittui lopulta kilpailussa neljänneksi. Minulle juuri tuo kappale on kuitenkin jäänyt mieleen monesta syystä. Siihen on…

Anteeksiannon ydin

Minun pitäisi olla kirjoittelemassa koulun markkinointikurssin lopputehtävää. Se on kuitenkin juuri nyt kovin vaikeaa. Mieleni on jossain muualla. Rahan tekeminen ja myynnin edistäminen tuntuvat tässä hetkessä niin kaukaisilta. Juuri nyt mieleni on anteeksiannossa ja sen odottelussa. Kentin viimeiseltä albumilta löytyy kappale Förlåtelsen. Sen kertosäkeen sanat pyörivät päässäni loputtomalla luupilla. ”Så finns det någon mening att…