Vuosia sitten minulta kysyttiin työhaastattelussa, miten ystäväni kuvailisivat minua. En muista, mitä vastasin, mutta en saanut tuota työpaikkaa. Mikään ei ole minulle ollut sen vaikeampaa, kuin sen arvioiminen, miten muut näkevät minut ja minun toimintani. Miksi näin on? Kasvoin kyseenalaistaen itseni. Tai sitten se tuli ympäristöstä. Taktiikkaa, jossa toinen yritetään saada kyseenalaistamaan oma todellisuutensa kutsutaan…
Itsereflektio. Siinä on sana, jota aiemmin rakastin inhota. Pidin sitä akateemisena jargonina. Ärsyttävänä terminä, jota käytetään kurssin lopussa suoritettavalle oman oppimisen arvioinnille. Vaikka loppuen lopuksi me kaikki teemme sitä. Joka päivä. Joka päivä arvioimme omaa toimintaamme ja miltä se meistä näytti. Liian useasti havaintomme hirvittävät meitä ja haluaisimmme piiloutua niiltä. Mikään ei ole sen tehokkaampi…
Inspiraatiosta huolimatta romahdan välillä sohvalle ahmimaan sosiaalisen median loputtomasta seisovasta pöydästä. Se tarjoaa minulle juuri sitä, mikä minuun eniten vetoaa. Tällä hetkellä se tuntuu olevan erilaiset ihmissuhdemietelauseet. Tässä jotain havaintojani ja tiukkoja mielipiteitäni niistä. Somen mietelauseet tuntuvat ihmeellisen hyvin tietävän, millainen ihminen minä olen tai mitä minä ansaitsen. Mistä ihmeestä ne sen tietävät? Eivät mistään.…
Rento lauantaipäivä. Se on tämän vuoden viimeinen lauantai. Heräsin inspiroituneena. Insiproituneena siivoamaan. Tuo inpiraatio muutti kuitenkin suuntaansa kesken matkan ja nyt se kohdistuu kirjoittamiseen. Kuuntelin Cornelia Jacobsin kappaleen Hold me closer. Se oli Ruotsin euroviisuedustajana muutama vuosi sitten ja sijoittui lopulta kilpailussa neljänneksi. Minulle juuri tuo kappale on kuitenkin jäänyt mieleen monesta syystä. Siihen on…
Minun pitäisi olla kirjoittelemassa koulun markkinointikurssin lopputehtävää. Se on kuitenkin juuri nyt kovin vaikeaa. Mieleni on jossain muualla. Rahan tekeminen ja myynnin edistäminen tuntuvat tässä hetkessä niin kaukaisilta. Juuri nyt mieleni on anteeksiannossa ja sen odottelussa. Kentin viimeiseltä albumilta löytyy kappale Förlåtelsen. Sen kertosäkeen sanat pyörivät päässäni loputtomalla luupilla. ”Så finns det någon mening att…
Me kaikki olemme pakomatkalla jonnekin. Toiset pakenevat työhönsä. Toiset puutarhaansa. Toiset pakenevat toisiin ihmisiin. Mitä minä tällä tarkoitan? Viime aikoina olen uppoutunut kiintymyssuhdeteorian kaninkoloon. Sitä ei pitäisi lukea kuin Raamattua, mutta silti sitä teen. Etsin sieltä profetioita, etsin sieltä selityksiä. Ja mielestäni olen niitä myös löytänyt. Ristiriitainen kiintymyssuhde kuvaa ihmistä, jonka ensimmäiset kiintymyssuhteet ovat olleet…
Sinä nyt ajattelet aivan liikaa. Yritä välillä ajatella jotain muuta. Miten monta kertaa elämässäni olen saanut kuulla nuo sanat. Ajattelusta on tullut minulle kuin huume. Välillä sitä kaipaa niin kovasti, vaikka se ei aina tee minulle hyvää. Ratkaisen kaikki ongelmani repsahtamalla samaan vanhaan yliajattelun ansaan. Olen yrittänyt kuvailla mieleni toimintaa monin eri tavoin. Toisinaan mieleni…
Stalkkaussuhde, yksipuolinen ihastus, parasosiaalinen romanssi. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Liian monta kertaa olen elämäni aikana tunnistanut itseni siitä määritelmästä. Silti eräs meemiksikin lukeutuva määritelmä on ylitse muiden. Sen mukaan yksipuolinen ihastus on sitä, kun kaksi ihmistä lähtee pitkälle ja romanttiselle kävelylle, paitsi että vain toinen heistä tietää siitä. En kadu mitään kokemustani, enkä häpeä…
Ansaitsematon hyvyys on sana, jota en ole kuullut pitkään aikaan. Eikä mikään ihme, sillä se yhdistetään usein vain uskontoon. Jumalan sanotaan osoittavan sitä meitä ihmisiä kohtaan. Toisinaan tuo ilmaus käännetään myös armoksi. Nuo kaksi ilmausta pitävät kuitenkin sisällään aivan eri merkityksen. Itse pidän enemmän ansaitsemattomasta hyvyydestä, sillä armo on turhan passiivinen. Ansaitsematon hyvyys Raamatun mukaan…
Tunnen sen. Jotain on tapahtumassa. Olen oivaltamassa jotain merkittävää. Etsin vain sanoja, joilla purkaa se. Etsin keinoja paketoida se hienoon lahjakääreeseen, niin että se olisi lukijalle helppo vastaanottaa. Kuuntelin Kentin kappaleen Vi är inte längre där. Siitä voi löytää monta merkitystä. Se voi kertoa erosta. Se voi kertoa hyvästeistä. Minulle se kertoo erillisyydestä ja kuolemasta.…
Nothing personal 