Sinä nyt ajattelet aivan liikaa. Yritä välillä ajatella jotain muuta. Miten monta kertaa elämässäni olen saanut kuulla nuo sanat. Ajattelusta on tullut minulle kuin huume. Välillä sitä kaipaa niin kovasti, vaikka se ei aina tee minulle hyvää. Ratkaisen kaikki ongelmani repsahtamalla samaan vanhaan yliajattelun ansaan. Olen yrittänyt kuvailla mieleni toimintaa monin eri tavoin. Toisinaan mieleni…
Stalkkaussuhde, yksipuolinen ihastus, parasosiaalinen romanssi. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Liian monta kertaa olen elämäni aikana tunnistanut itseni siitä määritelmästä. Silti eräs meemiksikin lukeutuva määritelmä on ylitse muiden. Sen mukaan yksipuolinen ihastus on sitä, kun kaksi ihmistä lähtee pitkälle ja romanttiselle kävelylle, paitsi että vain toinen heistä tietää siitä. En kadu mitään kokemustani, enkä häpeä…
Ansaitsematon hyvyys on sana, jota en ole kuullut pitkään aikaan. Eikä mikään ihme, sillä se yhdistetään usein vain uskontoon. Jumalan sanotaan osoittavan sitä meitä ihmisiä kohtaan. Toisinaan tuo ilmaus käännetään myös armoksi. Nuo kaksi ilmausta pitävät kuitenkin sisällään aivan eri merkityksen. Itse pidän enemmän ansaitsemattomasta hyvyydestä, sillä armo on turhan passiivinen. Ansaitsematon hyvyys Raamatun mukaan…
Tunnen sen. Jotain on tapahtumassa. Olen oivaltamassa jotain merkittävää. Etsin vain sanoja, joilla purkaa se. Etsin keinoja paketoida se hienoon lahjakääreeseen, niin että se olisi lukijalle helppo vastaanottaa. Kuuntelin Kentin kappaleen Vi är inte längre där. Siitä voi löytää monta merkitystä. Se voi kertoa erosta. Se voi kertoa hyvästeistä. Minulle se kertoo erillisyydestä ja kuolemasta.…
Maailma herää hiljaa tähänkin päivään. Tai sitten se on jo herännyt, mutta minä vain olen vielä unessa. Jossain päin valmistaudutaan jo nukkumaan menoon. Joka päivä maailma tuottaa valtavan määrän kohinaa, jonka me muutamme informaatioksi. Informaatiosta vuorostaan teemme tarinoita, jotta kaikki se hälinä kävisi jollain tavalla järkeen. Mietin omaa suhdettani tarinoihin. On tässä vaiheessa selvää, että…
Päivän kääntyessä iltaa kohti huomaan vireystilani laskevan. Olisi vielä paljon asioita tehtävänä, mutta mieleni on jossain muualla. Mieleni on samalla sekä tulevaisuudessa että menneessä. Rattiin nukahtavan kuljettajan tavoin, mieleni ajautuu huomaamattani tien reunaan. Aidatulle pimeälle alueelle, josta on vaikeaa päästä pois. Alueelle, jossa kriittiset äänet ja yksinäisyys ottavat vallan. Negatiivisten tunteiden näyttäminen on minulle aina…
Aloitin päiväni musiikilla. Se antaa minulle inspiraatiota. Se myös useasti vie minut takaisin muistoihin. Muistoihin lapsuudesta. Muistoihin ystävyydestä. Muistoihin rakkaudesta ja pettymyksestä. Kuuntelin pitkästä aikaa Topi Sorsakosken kappaleen Olet Kaikki. Minulla on siihen erityinen suhde, vaikken sitä aiemmin osannutkaan arvostaa. Isäni piti siitä kappaleesta. Hän käytti sitä testatessaan äänilaitteittaan. En lapsena tajunnut siitä maailmasta mitään.…
Kirjoitan, vaikken tiedä, mitä olen kirjoittamassa. Kyselen, vaikken saa vastauksia. Ihmettelen, vaikken tule koskaan kyllin viisaaksi. Etsin ympäriltäni ongelmia, jotka yhdistävät meitä kaikkia. Istuskelin sohvalla Youtube-videota katsellen. Tällä kertaa algoritmien loputon buffet tarjoili minulle animoitua pätkää, jossa kolmekymppinen miesääni puhuu oikean ihmisen löytämisestä väärään aikaan. Se hetki elämässämme, jolloin mikään ei voisi mennä pieleen. Kun…
Tappio maistuu aina kitkerältä. Erityisen kitkerältä se maistuu silloin, kun kirkkain pokaali viedään aivan nenän edestä. Jos Suomen sijoitus euroviisuissa olisi ollut viides, voisimme vain kohauttaa olkapäitä ja todeta, että jälleen yksi perusvuosi euroviisuissa. Mutta päästä niin lähelle voiton suloista makua! Näin se elämä jatkuu seuraavanakin päivänä ja maailma pyörii edelleen auringon ympäri lähes 30…
En aio edes laittaa tälle kunnollista otsikkoa. Pelkään että se vain jarruttaisi minua. Olen tilanteessa, jota voisi kutsua krooniseksi valkoisen paperin kammoksi. Paitsi ettei pelkoni ole koskaan liittynyt aloittamiseen. Pelkoni on pikemminkin se, etten keksi miten lopettaa. Tai sitten asetan riman niin korkealle, etten itsekään sitä voi saavuttaa. Usein mietin tekstiini valmiiksi aloituksen ja lopetuksen.…
Nothing personal 