Elävältä haudattu pikkuveli

Olen taas innostunut soittamaan pianoa. Tänään harjoittelin PMMP:n versiota 80-luvun hittikappaleesta Pikkuveli. Sen sanat koskettavat minua syvästi. Kuinka kaipaammekaan takaisin lapsuuden päiviin, jolloin olimme niin viattomia. Jolloin sisaruksemme olivat parhaita kavereitamme. Niin oli minullakin. Isosiskoni oli minulle läheisin perheenjäsen, jopa vanhempianikin läheisempi. Tämä sai minut miettimään suhdettani siskooni ja myös vanhempiin veljiini. Vuonna 2011 koin…

Onnellisuuden kartta

Lähden ulos kävelemään. Pois siitä käytävästä, jonka olen muuttolaatikoiden keskelle muodostanut. Lähden Gunillankalliolle. Hieno nimi Laajasalon takana olevalle pienelle pisteelle kartassa, josta kukaan on tuskin kuullutkaan. Ulkona sataa. Minulle tyypilliseen tapaan, haluan antaa ajatusteni vaeltaa, yrittäen tarttua edes yhteen niistä. Tuo käteeni tarttuva ajatus on onnellisuus. Onnellisuus on yksi niistä monista aiheista, joka oli minulle aiemmin…

Ei Roomaakaan rakennettu päivässä

Negatiiviset ajatukset. Ne ovat kuin ukkosmyrsky keskellä kirkasta päivää. Mutta aivan kuten ukkosmyrsky, eivät negatiiviset ajatuksetkaan tule tyhjästä. Ukkonen syntyy, kun rakeet, lumihiukkaset ja jääneulaset hankaavat toisiaan pilven sisällä. Tästä syntynyt hankaussähkö voi purkautua salamoina. Myös negatiivisilla ajatuksilla on alkulähde. Ne ovat opittuja tapoja reagoida ympärillämme tapahtuviin asioihin. Ympäristömme on neutraali, mutta me itse luomme…

Maslowin pyramidin juurella

Omistin kymmenen vuotta sitten Skoda Felician vuosimallia -95. Se kiihtyi niin hitaasti, ettei sillä uskaltanut mennä edes moottoritielle. Oli parasta tyytyä alle sadan kilometrin tuntinopeuteen, sillä sen jälkeen vapina alkoi käydä lähes sietämättömäksi. Ja jos jostain syystä edessä sattui olemaan vieläkin hitaampi kulkupeli, esimerkiksi perävaunua vetävä auto, ei ohittaminen tullut ensimmäisenä mieleen, sillä eikös vain sinä…

Kadonnut kynä

Clint Eastwoodin elokuva Menneisyyden ote on sydäntä särkevä kertomus siitä, miten parhaimmat ystävykset voivat ajautua erilleen. Vuosien kuluessa tuo erilleen ajautuminen synnyttää epäluuloa, jonka seurauksia ei kukaan voi tehdä tekemättömäksi. Vaikka siirrymme elämässä eteenpäin, joudumme kantamaan menneisyyden mukanamme. Joskus raavimme päämme verille yrittäessämme ymmärtää sitä. Olen viimeisen muutaman vuoden aikana elänyt hiljaiseloa, mitä tulee puhumiseen. Siihen…

Tylsyys, tappava myrkky vaiko ihmelääke?

Oletko koskaan tavannut ihmistä, josta et saa mitään irti? Heität keskustelunavauksia, mutta et saa kipinää syttymään. Hänen seurassaan tunnet piinaavan hiljaisuuden huminan. Jos häneen päättääkin tutustua, hänestä paljastuukin syvällisiä ja kiehtovia piirteitä. Tylsyys on sellainen ystävä. Teemme mitä tahansa pitääksemme sen loitolla. Tunnemme olomme epämukavaksi sen seurassa. Tylsyys voi kuitenkin osoittautua parhaaksi ystäväksemme, kun tutustumme siihen, emmekä…

Kolumbus merellä

Mikään ei ole sen vaikeampaa kuin uskaltaa elää omia unelmiaan. On helppoa uskoa ikivanhaan valheeseen, että raha ja maine toisi onnellisuutta. Joskus asiat vain on omakohtaisesti todettava, ennen kuin niistä voi ottaa opiksi. Näin on käynyt itselleni monta kertaa. Pikkuhiljaa alan myös oppimaan. Otin vastaan myyntityön ja hetkeä myöhemmin päätin hylätä sen. Totesin, että työssäni…

Kaikkeuden uudestisyntymisteoria

Meillä on jatkuva kiire, mutta mihin? Jonain päivänä saamme huomata, että juna johon kiirehdimme onkin peruttu. Se porkkana, jota tavoittelimme tulee aina olemaan käsiemme ulottumattomissa. Vaihtoehtoisesti voimme pysähtyä paikoillemme ja iloita elämän ihmeestä. Millainen sattuma onkaan, että saamme olla elossa. Millainen sattuma onkaan, että saamme olla elossa juuri tänä aikana. Toisaalta olisi ehkä ollut parempi…

Suljettu avoin tapaus

Olin avoin kirja käsissä sun Silti rivien välistä luit tarinaa mun Olen salaliittoteoria vaikea ja turha Olen mysteeri kuin Kennedyn murha Olen taikaluoti piipusta Oswaldin Olen sumuinen filmipätkä Zapruderin Olen todistaja vailla nimeä Olen valo ja samalla myös pimeä Olit Marilyn ja minä John Nyt jäljellä haudatut muistot on On paikkasi sun parrasvaloissa Minä kuljen…

Unelmien juna

Kuljen edelleen tässä junassa kohti tuntematonta. Tuntematon pelottaa, mutta samalla se on myös ystäväni. Tiedän että johonkin tämä juna kulkee. Katselen varovaisesti ympärilleni. Täällä on keski-ikäisiä liikemiehiä pelaamassa älypuhelimillaan. He ovat palanneet poikuutensa päiviin leikkiessään puhelintensa kanssa. Täällä on väsyneitä opiskelijoita, jotka nojaavat väsyneet päänsä ikkunaa vasten. Joku on sulkeutunut kirjojen maailmaan. Olenkohan koskaan lukenut…