Seuraa reikäistä lettusydäntäsi

Rakkaustarinoiden ei aina tarvitse päättyä katkeriin kyyneliin. Romeon ja Julian ei aina tarvitse uhrata kaikkea rakkauden vuoksi. Rakkautta ja elämää ei aina tarvitse edes ottaa niin henkilökohtaisesti. Tästä sain kohtalolta kevyen muistutuksen viimeisen työpäiväni kunniaksi. Sen seurauksena totesin, että haluan sittenkin päättää tämän blogin tarinan iloiseen sointuun. Haluan sittenkin kertoa vielä yhden tarinan. Tarinan reikäisestä…

Epilogi: Tähtiin ikuistetut haaveet

Mitä tarinan jälkeen tapahtui? Sen tietää ainoastaan kohtalon kynä. En itsekään olisi tälläistä juonenkäännettä osannut suunnitella. Blogin tarina on loppu, mutta minun tarinani ovat vasta alussa. Olen 28 vuotta kerännyt hahmoja tarinoihini. Jotkut henkilöt eivät toimineet hahmoina, vaan kynän liikkeellepanevana voimana. Käydessäni toisen kerran Japanissa keväällä 2013, törmäsin bussimatkalla Tokiosta Sendaihin liikemieheen. Hän kertoi omasta…

Viimeinen luku: Jäähyväisiä

Jokainen tarina tarvitsee lopun. Niin tarvitsee myös blogin tarina. Kesken jäänyt tarina on yhtä piinaava kuin kesken jäänyt romanssi. 20.5.2016 oli päivä, jolloin Kent julkaisi uusimman albuminsa Då Som Nu För Alltid. Se on samalla heidän viimeinen albuminsa. Sen kappaleet kertovat menetyksestä, anteeksiannosta sekä ikuisista muistoista. Punaisena lankana sen läpi kulkee yksi teema: jäähyväiset. Kuka olisi arvannut, että…

Henkilökohtainen kirje päätoimittajalta

On sanottu, että journalismi on hyvää silloin, kun sitä ei tarvitse oikaista. Pahimmassa tapauksessa oikaisun hoitaa julkisen sanan neuvosto. Päätoimittaja on henkilö, joka on viime kädessä vastuussa toimituksen työstä. Hän on myös se, joka ottaa iskut vastaan, kun oikaisun tarve syntyy. Miksi olen näin salaperäinen? Mitä tarkoitan? Joudun pyytämään julkisesti anteeksi kaikilta, jotka ovat blogiani…

Verta lakanoilla

Pitkän työpäivän jälkeen saavun kotiin ja painan väsyneen pääni tyynylle. Teen matkan todellisuuden rajamaille. Matkalla kuulen vuoropuheiluita. En tunnista sanoja, mutta tunnistan kyllä äänet. Ne ovat ystäviäni menneisyydestä. Ystäviä jotka löysin ja kadotin. Ystäviä jotka hylkäsivät minut. Vai menikö se sittenkin toisinpäin? Olinko minä se, joka autioitin itseni? Herään takaisin todellisuuteen, enkä tiedä missä minä…

Elävä koira on parempi kuin kuollut leijona

Oman ääliömäisyytensä tajuaminen ei ole mitenkään mukavaa. Mutta sen tunnustaminen ei itsessään auta. Ratkaisevaa on se, mitä asialle haluaa tehdä. Olen suurimman osan elämästäni ajatellut olevani olosuhteideni uhri. Kun minua oikaistiin, kääriydyin itseeni. Ihmettelin miksi kaikki haluavat haukkua minua. Ajattelin että kaikki haluavat tehdä elämästäni hankalaa. Samalla petyin kun en mielestäni saanut tarpeksi kiitosta silloin,…

Keskustelua taivaan kanssa III

Mikä tämä outo tunne on? Ikään kuin jotain olisi tapahtunut. Kysyn taivaalta, onko välillämme kaikki hyvin. Se ei kuitenkaan vastaa minulle. Itse asiassa kuu ja hänen seuralaisensa eivät ole vielä edes saapuneet. Aurinko on vasta lähtemässä pois näistä juhlista. Sillä on kiire seuraaviin juhliin. Olisinpa yhtä suosittu kuin aurinko. Niinpä olen tilanteessa, jossa kukaan ei…