Ei Roomaakaan rakennettu päivässä

Negatiiviset ajatukset. Ne ovat kuin ukkosmyrsky keskellä kirkasta päivää. Mutta aivan kuten ukkosmyrsky, eivät negatiiviset ajatuksetkaan tule tyhjästä. Ukkonen syntyy, kun rakeet, lumihiukkaset ja jääneulaset hankaavat toisiaan pilven sisällä. Tästä syntynyt hankaussähkö voi purkautua salamoina. Myös negatiivisilla ajatuksilla on alkulähde. Ne ovat opittuja tapoja reagoida ympärillämme tapahtuviin asioihin. Ympäristömme on neutraali, mutta me itse luomme siitä negatiivisen tulkinnan. Ikäänkuin maalaisimme taulua kauniista maisemasta, mutta käytössämme olisi pelkästään tummia sävyjä.

Aloin hiljattain lukemaan Stanfordin yliopiston professorin David D. Burnsin kirjaa Feeling good – The new Mood therapy. Klassikoksikin sitä on kutsuttu, enkä yhtään ihmettele miksi. Se käsittelee kognitiivisen psykoterapian perusteita. Ajattelin jakaa joitain havaintoja, joita olen tähän mennessä kirjan perusteella tehnyt.

Kirja aloittaa kuvaamalla masentuneen mieltä. Masentunut näkee elämänsä sarjana epäonnistumisia. Kun hän onnistuu, hän ei itse sitä näe. Miksi? Hän on lapsuudestaan lähtien luonut itselleen tuon negatiivisen äänen. Hän on tottunut sivuuttamaan onnistumiset ja korostamaan epäonnistumisia. Burns kertoo, miten hän vastaanotollaan kohtaa viikoittain kymmeniä ihmisiä, jotka sanovat heidän ongelmiensa olevan niin suuria, ettei niitä voida ratkaista. Negatiiviset ajatukset saavat aikaan mielentilan, jossa luovuttaminen on helpompaa kuin yrittäminen.

Seuraavaksi Burns kuvailee kymmentä kognitiivista vinoumaa. Kymmentä negatiivisen ajattelun ikäänkuin skriptiä, jotka käynnistyvät joka kerta kun tulkitsemme tapahtumia negatiivisesti. Eräs niistä on mustavalkoinen, ’kaikki tai ei mitään’-ajattelu. Jos en saavuta tätä tavoitetta olen täysi nolla. Tähän ajatteluun syyllistyessämme emme jätä itsellemme kolmatta vaihtoehtoa. Sitä että voisimme kenties yrittää uudestaan, tai ettei epäonnistuminen vähennä meidän ihmisarvoamme. Muita vinoumia ovat muun muassa yleistys, positiivisten asioiden sivuuttaminen ja hyppääminen johtopäätöksiin. Tämä on erityisen kiinnostava. Siihen syyllistyessämme teemme johtopäätöksiä omien negatiivisesti värittyneiden havaintojemme perusteella. Saatamme tuntea, että meidät sivuutetaan. Näin ollen meissä täytyy olla jotain vikaa. Tähän liittyy myös tulevien tapahtuminen ennustaminen, yleensä mahdollisimman negatiivisella tavalla.

Kirjan lukeminen on tehnyt minuun erityisen vaikutuksen, koska pystyn samaistumaan lähes joka lauseeseen. Kirja kehottaa pysähtymään joka kerta kun huomaamme mielemme vaipuvan. Mikä negatiivinen ajatus aiheutti tämän tunteen, voimme kysyä itseltämme.  Olen tänäänkin monta kertaa saanut itseni kiinni negatiivisesta ajattelusta. On helppoa turvautua opittuihin tulkintoihin. Uuden ajattelun oppiminen sen sijaan vaatii ponnistelua. Nyt minulla on työkalut, joilla voin kuunnella itseäni, ennen kuin nuo ajatukset muuttuvat mielen synkeydeksi. Odotuksia ei kuitenkaan saa asettaa liian korkealle. Ei Roomaakaan rakennettu päivässä, kuuluu sanonta, jota laiskuudessani siteeraan. Olen etsinyt ja löytänyt hyviä työkaluja tähän elämän pituiseen rakennusprojektiini. Vaikken ole mikään arkkitehti tai insinööri, on mieli projekti, josta minäkin voin tehdä jotain suuremmoista. Jotain mistä voin olla aidosti ylpeä!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s