On rakkaus kuin tuli ja jää
sitä on vaikeaa aina selittää
On rakkaus kuin leipurin juuri
Sen salaisuus ei ole pelkkä tuuri
Päivittäin se tarvitsee vettä ja jauhoa
Vuosi vuodelta se jatkaa hiljaista eloa
Hapan on sen luonne syvä
Silti sen tarkoitus on aina hyvä
Syöjälle se uutta voimaa antaa
Jotta hänkin voisi rakkautta povessaan kantaa

Niinpä leipurin juuri mielessäs pidä
Jos sinusta tuntuu ettei rakkaus aina idä
Rakkaus on kokopäivätyö
Joka päivä ja joka ikinen yö
Älä sitä itsestäänselvänä ota
sitä vaali ja sitä kunniota
Niin paljon juuri voi rakkaudesta opettaa
Silti on parempi tämä turha runoilu lopettaa
ja jonkun päivää sanoilla ja teoilla ilahduttaa