Aamulla kellot soivat Napolin.
Sängyssä hiljaa niitä kuuntelin.
Mitä tuo päivä tää?
Kuka kuolee, kuka synnyttää?
Miksi tänäänkin on sotia ja surua?
Miksi emme näe pienintä onnen murua?
Surun poistaisin jos voisin.
Myös iloa toisten sydämeen toisin.
En ole messias tai kaikkivoipa.
Mutta kellot ne Napolin soipa.
Kenelle ne soivat, sitä tiedä en.
Tänäänkin riemua sydämeeni tarvitsen.