Tänään on päivä, jolloin olen kaikki velvollisuuteni suorittanut. Olen suorittanut velvollisuuteni työnantajaani kohtaan. Olen tavoitellut unelmia ja joutunut hylkäämään niitä. Niinpä tänään olen vapaa tekemään mitä hyvänsä. Olen myös vapaa olla tekemättä mitään. Olen vapaa vain olla ja nauttia todellisuudesta. Kotona puuhastellessani kävi kuitenkin niin ikävästi, että sain tikun sormeeni. Pikkujuttu, kunnes se sattuu omalle…
Tänä yönä kuu on kätkenyt kasvonsa minulta. Tähdetkään eivät halua näyttäytyä. Silti tiedän etteivät synkimmätkään pilvet voi estää yhteyttämme. Voin hylätä taivaan, mutta taivas ei ikinä hylkää minua. Ehkei se edes tiedosta olemassaoloani, mutta samapa tuo. Olen tottunut kulkemaan tätä pimeää tietä yksin. Kuinka kauan minun on taottava päätäni seinään, ennen kuin seinä hajoaa ja pääsen…
Pahinta yksinäisyydessä on se, ettei kukaan tiedä kun olet yksin. Voit piiloutua sosiaalisuuden naamarin taakse, mutta mikään määrä ihmisiä ei riitä paikkaamaan sydämessäsi olevaa tyhjiötä. Yksinäisyys ei poistu pitkällä kaverilistalla sosiaalisessa mediassa. Yksinäisyys poistuu vasta, kun löytää yhden johon samaistua. Yhden jolle voi kertoa pelottavimmatkin ajatuksensa. Joudun myöntää olleeni yksinäinen sielu. Ja olen sitä vieläkin.…
Uskon eiliseen. Uskon eiliseen, jolloin kaikki oli vielä hyvin. Eiliseen, jolloin kaikki kortit olivat vielä pelaamattomina kädessäni. Eilen edessäni oli risteyksiä. Tänään minusta tuntuu siltä, kuin valitsin väärän tien joka kerta. Kaikesta itsekriittisyydestä huolimatta minusta tuntuu siltä, etten ikinä opi välttämään virheitä. Kokemuksesta huolimatta teen edelleen toistuvasti virheellisiä päätelmiä ja hätäisiä ratkaisuja. Mietin oikeaa ratkaisua niin…
On aurinkoinen toukokuinen päivä ja ilmassa uuden elämän tuoksu. Aloitus on kliseinen kuin mikä. Mutta tunne on todellinen, olkoonpa se kuinka loppuunkulutettu tahansa. Joskus kaikki palaset loksahtavat kohdalleen, samaan aikaan kun kaikki menee pieleen. Talvi on yleensä ollut elämäni synkintä aikaa. Olen laskenut päiviä kevääseen. Olen tuijottanut lunta ja katsellut sen hiljaista sulamista sekä takatalven tulemista.…
Universumi ei sittenkään pyöri meidän ympärillämme. Aina elämä ei mene oman käsikirjoituksemme mukaan. Ympärillämme on miljoonia ihmisiä, joiden taidot ja kyvyt ovat monesti omiemme yläpuolella. On nöyryyttä myöntää omat puutteemme. Silti meidän ei koskaan tulisi antaa periksi ja ajatella, että olisimme epäonnistuneet elämässä. On aikoja jolloin on turvauduttava varasuunnitelmaan. Loppuen lopuksi mikä olisi pahinta, mitä meille…
Lähdin käymään pohjois-Haagassa. Muutin sinne syksyllä 2012. En olisi koskaan voinut kuvitellakkaan muuttavani Helsinkiin. Ehkä jossain määrin halusin kokeilla sitä, mutten uskonut pärjääväni ”suuressa maailmassa”. Sattuman kaupalla sain asunnon ystävieni kautta ja niinpä minustakin tuli Helsinkiläinen. Tai ainakin adoptoitu sellainen. Kyllähän mummoni nuoruudessaan asui Kampissa, joten ehkä minullakin jotain siteitä tänne on. Kävin katsomassa miltä…
Kasvojasi yön pimeydessä katselen Tuhansia välkehtiviä hiuksiasi ihailen On välillämme matka suunnaton Voi kuinka olenkaan niin voimaton Koitin sulle kartan sydämeeni piirtää Kunpa voisinkin taivaankappaleita siirtää On paikkasi sun siellä korkeudessa ja tähdet valkeat on hiukses kirkkaudessa Niinpä kuule nöyrä pyyntöni tää ja anna mun ajatuksiasi ymmärtää Kerro mulle miten luoksesi pääsen Miten tämän taivaan kannen…
Vain kuun sirppi sekä sadat tähdet ovat kuuntelemassa hiljaisia ajatuksiani. Heille voin kertoa sydämeni mietteet, joille en aina sanoja itsekään löydä. Unettomat yöt ovat minulle tuttuja. Mielenkiinnolla seuraan, kuinka pitkään voin jatkaa ennen kuin seinä tulee vastaan. Huonosti nukutut yöt eivät aiheuta virheitä, vaan ne tekosyyt. Huonosti nukutunkin yön jälkeen kykenen jotakuinkin tavalliseen toimintaan, mikäli…
Joskus ihminen taipuu kivun edessä. Joskus kipu saa taipua ensin. Kyse on vain omasta asenteesta sekä siitä, ottaako vastuun itsestään, toiminnastaan sekä tunteistaan. Aloitin hiljattain työssäoppimisen erään kongressikeskuksen pienessä leipomonurkassa. Ravintolamaailma on kovaa peliä, jossa ulko-ovi on aina lähellä. Toisaalta tuo anteeksipyytelemätön ympäristö erottelee jyvät akanoista. Työnohjaajani on jotakuinkin minun ikäiseni naishenkilö. Aluksi suhtauduin häneen…
Nothing personal 