Universumi ei sittenkään pyöri meidän ympärillämme. Aina elämä ei mene oman käsikirjoituksemme mukaan. Ympärillämme on miljoonia ihmisiä, joiden taidot ja kyvyt ovat monesti omiemme yläpuolella. On nöyryyttä myöntää omat puutteemme. Silti meidän ei koskaan tulisi antaa periksi ja ajatella, että olisimme epäonnistuneet elämässä.

On aikoja jolloin on turvauduttava varasuunnitelmaan. Loppuen lopuksi mikä olisi pahinta, mitä meille voisi käydä? Eikö elämä itse ole se  tärkein omaisuutemme mitä meillä on? Eikö kaikki muu ole toissijaista elämään verrattuna? Elämä on liian lyhyt murehtimiseen. Toisinaan ovia sulkeutuu, mutta samalla avautuu kymmenen uutta. Elämä on täynnä mahdollisuuksia, joista emme ole vielä edes kuulleet. Pettymysten tullen on siis parempi niellä ylpeytensä, kätellä voittajaa ja jatkaa harjoittelua. Voittajat ovat ansainneet mitalinsa kovalla harjoittelulla, ei tuurilla. Joskus kirkkaimman mitalin saaminen vaatii poikkeuksellista sinnikkyyttä. Tämä sinnikkys palkittiin Leonardo DiCaprion tapauksessa. Hänen piti hypätä jääkylmään jokeen, nukkua eläimen ruhossa sekä syödä raakaa biisonin maksaa, jotta voisi voittaa Oscar-pystin. Myös erityisen maininnan ansaitsee alaskalainen perheenäiti Chris Clark, joka 37 vuoden ikäisenä sijoittui vuoden 2000 Sydneyn olympalaisten maratonjuoksussa  19:nneksitoista. Alaskan olosuhteiden vuoksi hän suoritti suurimamman osan harjoittelustaan juoksumatolla.

Herää kuitenkin kysymys: Mitä edes on menestys? Olisi helppoa kiinnittää huomiota sinnikkäisiin elokuvatähtiin tai maratonjuoksijoihin. Samalla on tuhansia, jotka eivät koskaan voisi päästä sinne asti. Ovatko he vähemmän menestyneitä? Joskus menestys on sitä, että saa olla elossa ja pysyä kyydissä mukana, samalla kun kiidämme auringon ympäri kolmenkymmenen kilometrin sekuntinopeudella. Joskus menestys on sitä, että saa pitkän työpäivän jälkeen kokoontua ystävien kanssa soittamaan ja laulamaan. Sanakirjasta ei voi menestystä löytää. Se täytyy itse määritellä. Kun elämässä kohtaa pettymyksiä, on parempi tehdä niistä laulu. Näin teki The Beatles kappaleessaan Ob-La-Di, Ob-La-Da:

Desmond has a barrow in the market place
Molly is the singer in a band
Desmond says to Molly, ”Girl I like your face”
And Molly says this as she takes him by the hand

Ob-la-di, ob-la-da life goes on brah
La la how the life goes on
Ob-la-di, ob-la-da life goes on brah
La la how the life goes on

Desmond takes a trolley to the jewellers store
Buys a twenty carat golden ring
Takes it back to Molly waiting at the door
And as he gives it to her she begins to sing

Ob-la-di, ob-la-da life goes on brah
La la how the life goes on
Ob-la-di, ob-la-da life goes on brah
La la how the life goes on

In a couple of years they have built a home, sweet home
With a couple of kids running in the yard
Of Desmond and Molly Jones

Happy ever after in the market place
Desmond lets the children lend a hand
Molly stays at home and does her pretty face
And in the evening she still sings it with the band

Yeah, ob-la-di, ob-la-da life goes on brah
La la how the life goes on
Ob-la-di, ob-la-da life goes on brah
La la how the life goes on

In a couple of years they have built a home, sweet home
With a couple of kids running in the yard
Of Desmond and Molly Jones, hey

Happy ever after in the market place
Molly lets the children lend a hand
Desmond stays at home and does his pretty face
And in the evening she still sings it with the band

Yeah, ob-la-di, ob-la-da life goes on brah
La la how the life goes on
Yeah, ob-la-di, ob-la-da life goes on brah
La la how the life goes on

And if you want some fun take ob-la-di-bla-da