On aurinkoinen toukokuinen päivä ja ilmassa uuden elämän tuoksu. Aloitus on kliseinen kuin mikä. Mutta tunne on todellinen, olkoonpa se kuinka loppuunkulutettu tahansa. Joskus kaikki palaset loksahtavat kohdalleen, samaan aikaan kun kaikki menee pieleen.

Talvi on yleensä ollut elämäni synkintä aikaa. Olen laskenut päiviä kevääseen. Olen tuijottanut lunta ja katsellut sen hiljaista sulamista sekä takatalven tulemista. Tämä vuosi on ollut talvi ilman synkkyyttä; talvi ilman lunta. Elämässäni on tapahtunut niin suuria muutoksia niin lyhyessä ajassa, etten ole ehtinyt pysyä kyydissä mukana. Siinä samassa kevät tuli ja ehkä kesäkin. Olin kuin pommiin nukkunut karhu.

Nyt virkeänä toivotan uuden kevään ja samalla kesänkin tervetulleeksi. Moni haaveistani on kaatunut, mutta silti minulla on jäljellä tärkein omaisuuteni: Elämäni. Ehkä kaikki haaveeni eivät tule koskaan toteutumaan. Ehken tule milloinkaan saamaan yhtään tähteä taivaalta. On silti hienoa saada ihastella niitä kirkkaan yön pimeydessä. Kesä on lyhyt, mutta sitäkin valoisampi. Aurinko on tullut pieneksi hetkeksi elämääni. Joten nautitaan siitä sen aikaa, kuin sitä kestää.