Pahinta yksinäisyydessä on se, ettei kukaan tiedä kun olet yksin. Voit piiloutua sosiaalisuuden naamarin taakse, mutta mikään määrä ihmisiä ei riitä paikkaamaan sydämessäsi olevaa tyhjiötä. Yksinäisyys ei poistu pitkällä kaverilistalla sosiaalisessa mediassa. Yksinäisyys poistuu vasta, kun löytää yhden johon samaistua. Yhden jolle voi kertoa pelottavimmatkin ajatuksensa.

Joudun myöntää olleeni yksinäinen sielu. Ja olen sitä vieläkin. Hienoimmat kokemukseni, kuten matkani ovat koettu yksin. Myös suurimmat suruni olen uskaltanut kertoa vain itselleni. Elämässäni on kyllä ollut hyviä ystäviä, mutten ole tuntenut että minulla olisi ollut heille mitään tarjottavaa. Olisi kuin olisin vain imenyt voimia toisilta. Tiedän että liioittelen tilannettani. Silti en ole koskaan kuullut kenenkään todistavan minun olevan väärässä. Tiedän ettei ystävyyttä voi vaatia. Sitä voi vain tarjota. Olenko tosiaankin ollut niin itsekäs yrittäessäni tarjota ystävyyttäni?

Tiedän etten ole tunteitteni kanssa yksin. Tiedän että meitä on enemmänkin. Tiedän ettei yksinäisiä sieluja ole helppoa löytää, koska he ovat niin hyviä piiloutumaan. Kunpa voisin löytää Eleanor Rigbyn, ennen kuin on liian myöhäistä.