Tänään on päivä, jolloin olen kaikki velvollisuuteni suorittanut. Olen suorittanut velvollisuuteni työnantajaani kohtaan. Olen tavoitellut unelmia ja joutunut hylkäämään niitä. Niinpä tänään olen vapaa tekemään mitä hyvänsä. Olen myös vapaa olla tekemättä mitään. Olen vapaa vain olla ja nauttia todellisuudesta.

Kotona puuhastellessani kävi kuitenkin niin ikävästi, että sain tikun sormeeni. Pikkujuttu, kunnes se sattuu omalle kohdalle. Käytin kaikki konstit saadakseni sen pois. Yritin kerätä kaiken myönteisyyden puolelleni. Menin parvekkeelle ja ajattelin, että tässähän se kesäilta mukavasti menee tikkua kaivellessa. Sitten luovutin taisteluni tuulimyllyjä vastaan. Aina ei tarvitse yrittää nähdä pilven hopeareunusta.

Annoin asian olla ja ajattelin että kaippa siihen jonkun ratkaisun keksin. Siirtyessäni eteenpäin puuhissani samalla koitin varovaisesti kaivella pois tikkua sormestani. Yllätyksekseni se lähtikin pois. Kasvoni valtasi valtava helpotuksen hymy. Kaikki on taas hyvin. Samalla tuo inhottava vihollinen antoi minulle syyn pohdiskella: Mitä muita tikkuja elämässäni on?