Miltä tuntuu saada kuolemantuomio? Miltä tuntuu kun ei saakkaan kuolemantuomiota, vaikka haluaisi? Miltä tuntuu olla oman elämänsä vankina? Elämäni on ollut iloja ja suruja. Silti surut ovat väkivalloin aiheuttaneet elämääni paljon suurempia mustelmia, kuin ilot kevyillä suudelmillaan. Ei iloinen ihminen toivo kuolemaa. Vaikken enää toivo sitä, niin elämässäni on ollut hyvinkin synkkiä jaksoja. Muistan joskus autoa…
Joskus kipu taipuu ihmisen edessä. Joskus taas ihmisen on taivuttava ensin. Lupasin etten kerro turhia tarinoita elämästäni. Mutta uskon, että tällä tarinalla voi olla jotain käytännön arvoa. Se on tapahtuma, jonka olen yrittänyt työntää pois mielestäni ja vasta nyt pystyn näkemään siinä jotain hyvää. Viime keväänä luin Cheryl Strayed:in kirjan Wild. Siinä hän kertoi,…
Nostalgia on ollut tärkeä osa elämääni. Katsellessani syksyn lehtiä, tunnen oloni haikeaksi. Jokainen tippuva lehti kätkee sisäänsä sata tarinaa kesästä. Tunnen itseni paljaaksi, kuin koivu marraskuussa. Sana nostalgia on johdettu kreikan kielen sanoista nóstos (kotiin palaaminen) sekä álgos (tuska). Aluksi sitä käytettiin kuvailemaan sotilaiden koti-ikävää. Tuoksut, paikat tai vaikka musiikki voivat laukaista nostalgian tunteita. Ne voivat…
Järjestelmällisyys on aina ollut jotain, missä olen ollut huono. Olen hoitanut asiat kaatumisjärjestyksessä. Olen jättänyt kaiken aina viime tinkaan. Nyt olen tullut siihen ymmärrykseen, että kyseessä on perustavaa laatua oleva virheellinen tärkeysjärjestys. Tämä epäjärjestelmällisyys ei näy vain kodissani, vaan myös aivoissani. Niinpä ajattelin perehtyä hieman aivojen ja erityisesti muistin toimintaan. Tieto ei ole koskaan irtonaista,…
Tämä on jo kolmas kirjoitukseni itsetunnosta, itsevarmuudesta tai itseluottamuksesta. Joten selvästi se on aihe, joka minulle ei ole mitenkään itsestäänselvää. Nyt muodostin uuden teorian itsetunnosta ja uskon sen olevan tähänastisista paras sekä vedenpitävin. Itsetunto ei ole aina luotettava mittari. Katsoessaan peiliin ihminen saattaa nähdä joko ruman hirviön tuijottavan häntä tai kauniin ihmisen hymyilevät kasvot. Saattaa…
Vaikken tällä hetkellä seuraa mitään urheilua, niin urheilijan mieli kiehtoo minua valtavasti. Mikä saa urheilijan ylittämään rajansa? Miten hän voi nähdä itsensä voittajana ennen kuin ottelu on edes alkanut? Mitä voin oppia urheilupsykologiasta? Tänä päivänä uheilupsykologeista on tullut normi urheiluvalmennuksessa. He auttavat luomaan mielikuvia huippusuorituksesta sekä kehittävät urheilijan motivaatiota. Tuon motivaation avulla urheilija jaksaa nousta viideltä aamulla…
Juoksemisesta on tullut minulle tapa keskustella itseni kanssa. Juostessa sydämeni kiihtyy ja se saa minut hakemaan rajojani. Saan voimaa juoksemisesta. Siinä yhteydessä myös sisäinen ääneni muuttuu vaitonaisesta hiirestä itsevarmaksi leijonaksi. Oivalsin ettei minun oikeuteni elää ole toisten käsissä. En ole syntynyt kenenkään orjaksi, eikä minun tarvitse kysyä toisilta lupaa hengittämiseen. Jos toimin väärin, oikaisen tekoni.…
Ihminen etsii ympärilleen ihmisiä, jotka vahvistavat hänen maailmankatsomustaan. Uskonnollinen ihminen todennäköisesti hakeutuu toisten uskonnolisten seuraan, vieläpä sellaisten seuraan, joilla on täysin samat uskonnolliset näkemykset kuin hänelläkin. Poliittista ideologiaa kannattava viettää mieluiten aikaa sellaisten kanssa, jotka myöskin kannattavat tuota ideologiaa. Valitettavasti myös Anders Breivik etsi internetistä seuraa, joka vahvisti hänen näkemyksiään. Toisin sanoen hakeutumalla samanmielisten seuraan, emme koskaan opi…
Kognitio tulee latinan kielen sanoista con (kanssa) ja gnōscō (tietää). Kognitio merkitsee lyhyesti sanottuna ajatusprosessia. Kysymysten avulla voi selvittää itselleen ajatusten alkuperää, sekä sitä mihin ne johtavat. Miksi toimin tiettyssä tilanteessa tietyllä tavalla? Miten minun olisi pitänyt toimia? Miten sivustaseuraaja olisi nähnyt tilanteen? Ilman ajatusten tiedostamista, ajatuksemme ohjaavat meitä. Ajatusten tiedostamisen avulla voimme itse ottaa aivojemme ohjakset käsiimme. Ajatusten tiedostaminen…
Kotona neljän seinän sisällä minusta tuntui siltä, kuin huoneeni olisi käynyt hetki hetkeltä pienemmäksi ja pienemmäksi. Olin oman asuntoni vanki. Niinpä ajattelin lähteä ulos kävelylle. Valitsin kohteekseni Hakaniemenrannan, koska siitähän Liisa Akimof kirjoitti laulussaan 31 vuotta sitten. Muistan tämän laulun jo yläasteelta, vaikken tuolloin ymmärtänyt sitä läheskään niin hyvin kuin nykyään. Minäkin olen hölmönä mennyt…
Nothing personal 