Tämä on jo kolmas kirjoitukseni itsetunnosta, itsevarmuudesta tai itseluottamuksesta. Joten selvästi se on aihe, joka minulle ei ole mitenkään itsestäänselvää. Nyt muodostin uuden teorian itsetunnosta ja uskon sen olevan tähänastisista paras sekä vedenpitävin.

Itsetunto ei ole aina luotettava mittari. Katsoessaan peiliin ihminen saattaa nähdä joko ruman hirviön tuijottavan häntä tai kauniin ihmisen hymyilevät kasvot. Saattaa olla, etteivät muut ole koskaan sanoneet häntä rumaksi, mutta silti hänellä on sellainen ajatus että muut pitävät häntä rumana. Kuten yhdessä kirjoituksessani totesin, itsetunto saattaa vaikuttaa suoritukseen. Kykynsä yliarvioivat alittavat itsensä, kun taas itsensä aliarvioivat saattavat ylittää odotuksensa. Niinpä tämän seurauksena kannustin unohtamaan itsetunnon kokonaan. Tässäkin on omat vaaransa. Joudumme jakamaan tämän pienen planeetan, eikä kenelläkään meistä ole varaa viedä enempää tilaa, kuin mitä meille kuuluu. Ilman realistista itsetuntoa meistä voisi tulla töykeitä, toisten tunteista piittaamattomia ihmisiä. Ilman realistista itsetuntoa saattaisimme tehdä itsestämme ihmiskunnan uhreja, joka ansaitsee saada verisen kostonsa. Todellisuudessa ihmiskunta ei ole meille mitään velkaa.

Jokainen tarvitsee itsetuntoa. Itsetunnossa ei ole kyse vain siitä millaisia ihmisiä olemme, vaan siitä millaisia ihmisiä haluaisimme olla muiden silmissä. Itsetunnon tulisi olla sidoksissa todellisuuteen. Jos rehellisesti tarkastelen itseäni, niin joudun myöntämään että olen myös tuonut iloa toisten elämään. Olen ollut avuksi joillekin ihmisille. Olenpa muutaman kerran melkein tappanut jonkun nauruun. Tämä ei kuitenkaan saa minua ummistamaan silmiäni puutteilleni. Minua on oikaistu joskus ankarastikin ja täysin aiheesta. Minua on korjattu ja olen siitä kiitollinen, koska vain siten olen voinut edistyä. Edistymisen varaa minulla vielä riittää, ja olen kiitollinen siitä kärsivällisyydestä jota saan osakseni. Maailma ei pyöri minun ympärilläni, enkä rehellisesti sanottuna haluaisikaan olla sen keskipisteessä. Haluan olla ahkera työmuurahainen jossain pienessä tuntemattomassa metsässä. Vaikka ystäväpiirini on hyvin rajallinen, olen kiitollinen jokaisesta ystävästä joka minulla on.

Olen löytänyt ehkäpä parhaan ja minulle luontevimman tavan tuoda jotain arvoa toisten elämään. Tahdon kehittää itseäni tällä alueella. Blogin perustamisen jälkeen en ole ainakaan yhtään tappouhkausta saanut, joten tulkitsen sen merkkinä siitä ettei tekstini ketään pahasti loukannut ole. Jos kuitenkin olet eri mieltä kanssani, niin tappouhkauksia otetaan vapaasti vastaan puhelimitse, sähköpostitse tai kommenttiosion välityksellä. Jos haluat tulla henkilökohtaisesti niistä kertomaan, voin keittää meille kahvit samalla. 😉