Vaikken tällä hetkellä seuraa mitään urheilua, niin urheilijan mieli kiehtoo minua valtavasti. Mikä saa urheilijan ylittämään rajansa? Miten hän voi nähdä itsensä voittajana ennen kuin ottelu on edes alkanut? Mitä voin oppia urheilupsykologiasta?

Tänä päivänä uheilupsykologeista on tullut normi urheiluvalmennuksessa. He auttavat luomaan mielikuvia huippusuorituksesta sekä kehittävät urheilijan motivaatiota. Tuon motivaation avulla urheilija jaksaa nousta viideltä aamulla mennäkseen uimahallille tai kuntosalille. Movitaation avulla urheilija pystyy pitämään kiinni tiukasta ruokavaliosta. Sen avulla urheilija kykenee omistamaan elämänsä yhdelle tavoitteelle: olla lajinsa paras. Joskus tämä motivaatio katoaa ja siinä tilanteessa ulkopuolinen auttaja voi saada urheilijan katseen takaisin kultamitaliin.

Andre Agassin tie tennislegendaksi ei ollut sileä. Hän oli epävarma ulkonäöstään. Tätä valaisee eräs tapahtuma juuri ennen Ranskan avoimen finaaleja vuonna 1990. Hän kätki kaljuutensa hiuslisäkkeellä. Väärän hoitoaineen seurauksena hänen hiuslisäkkeensä alkoi hajota. Hän kiinnitti sen hiuspinneillä. Seuraavan aamun harjoituksissa hän rukoili, ettei hiuslisäke pettäisi. Hän menetti itsevarmuutensa ja sen kadottaminen maksoi hänelle voiton. Vuonna 1993 Agassilta murtui ranne. Hän palkkasi ammattimotivaattori Tony Robbinsin. Vaikkei Robbins ollut mikään tenniksen asiantuntija, hän sai Agassin motivaation palaamaan. Hän vaihtoi valmentajaansa sekä lähestymistapaansa harjoitteluun. Seuraana vuonna hän voitti sekä Kanadan että Yhdysvaltojen avoimet tennisturnaukset.

Michael Phelps on 22:lla mitalilla kaikkien aikojen menestynein olympiaurheilija. Pekingin olympialaisissa vuonna 2008 hän rikkoi jälleen yhden ennätyksen ja saavutti seitsemän kultamitalia yksissä kisoissa. Vuonna 2009 hän oli epävarma tulevaisuudestaan. Hänestä vuoti julkisuuteen kuva, jossa hänet nähtiin polttavan ruohoa. Hän laiskoitteli ja pelaili videopelejä päivät pitkät. Maaliskuussa 2009 hän kuitenkin päätti jatkaa uraansa vielä Lontoon olympialaisiin vuonna 2012. Päätöksestään huolimatta häneltä jäi väliin useita harjoituksia. Phelpsin oli omaksuttava uusia menetelmiä, koska aika oli käymässä vähiin. Hän keskittyi tekniikkaansa ja nukkuessaan hänellä oli laite, joka simuloi vuoristoilmastoa. Lontoon olympialaisissa hän voitti kuusi mitalia, saavuttaen kaikkien aikojen menestyneimmän olympiaurheilijan tittelin. Vaikka noiden piti olla hänen viimeiset olympialaisensa, hän päätti jatkaa uraansa vuoden 2016 Rio de Janeiron kisoihin.

Menestyksessä ei ole kyse synnynnäisestä lahjakkuudesta. Andre Agassi ei valinnut tennistä. Hänen isänsä teki tuon valinnan hänen puolestaan. Michael Phelpsillä oli ADHD, eikä hän menestynyt koulussa kovin hyvin. Lapsena hän pelkäsi vettä. Silti 11-vuotiaana hän kohtasi pelkonsa ja innostui uimisesta. Menestyksessä on kyse siitä, ettei tavoittele kaikkia tähtiä taivaalta, vaan katsoo kiinteästi yhteen. Menestys on myös sitä ettei luovuta vastoinkäymisten tullen. Välillä on koottava itsensä, mutta koskaan ei ole liian myöhäistä ponkaista takaisin pystyyn. On tärkeää nähdä itsensä voittajana, koska vain siten voi myös olla sellainen. Olipa lajisi tennis, uinti, leipominen, kirjoittaminen, myynti tai vaikka ohjelmointi, ole intohimoinen ja keskittynyt. Pidä pelipaita päälläsi joka päivä ja peliväline silmiesi edessä. Harjoittele mestareiden kanssa ja paranna tekniikkaasi. Ota oppia urheilijan mielestä ja sinäkin voit olla lajisi paras.