Ihminen etsii ympärilleen ihmisiä, jotka vahvistavat hänen maailmankatsomustaan. Uskonnollinen ihminen todennäköisesti hakeutuu toisten uskonnolisten seuraan, vieläpä sellaisten seuraan, joilla on täysin samat uskonnolliset näkemykset kuin hänelläkin. Poliittista ideologiaa kannattava viettää mieluiten aikaa sellaisten kanssa, jotka myöskin kannattavat tuota ideologiaa. Valitettavasti myös Anders Breivik etsi internetistä seuraa, joka vahvisti hänen näkemyksiään. Toisin sanoen hakeutumalla samanmielisten seuraan, emme koskaan opi kyseenalaistamaan maailmankatsomustamme. Uskomme olevamme kultainen keskitie ja etsimme oikeutusta toiminnallemme.

Suurimman osan elämästäni vietin suljetussa uskonnollisessa yhteisössä. Siinä yhteisössä suorastaan varoitettiin etsimästä seuraa sen ulkopuolelta. Ulkopuolella olevat ihmiset olivat osa ”Saatanan maailmaa”. Ne joita pidin parhaina ystävinäni, ovat kääntäneet selkänsä minulle, koska minusta on tullut heille ”huonoa seuraa”. Nyt minun on aloitettava syvien ystävyyssuhteiden luominen lähes tyhjästä. Etsin ystäviä, mutten halua vain vahvistaa omaa maailmankatsomustani. Haluan tutustua ihmisiin eri taustoista. Vaikken enää usko syntiin raamatullisessa mielessä, uskon vahvasti moraaliin sekä siihen, että jokaisella teolla on vaikutus meihin ja ympärillämme oleviin ihmisiin. En halua viettää kohtuuttomasti aikaa sellaisten kanssa, jotka tietoisesti tukahduttavat omantuntonsa äänen. Haluan että minun ajatusmaailmani kyseenalaistetaan, koska se on kaikkea muuta kuin täydellinen. En ole se kultainen keskitie, joka aiemmin luulin olevani. En myöskään ole toivoton tapaus. Olen oivaltanut että elämän ihanuus on siinä, että jokaiselta ihmiseltä voi oppia jotain. Kritiikissä on aina totuuden siemen ja tuosta siemenestä voi jonain päivänä kasvaa iso puu, jonka alta joku minun kaltaiseni yksinäinen sielu voi löytää suojan.