Paras ystäväni Elämä! Tiedän että näemme toisemme joka päivä. Keskustelet kanssani kukkien ja puiden välityksellä. Myös vuoret ja taivas kertovat ajatuksistasi. Silti päätin kirjoittaa sinulle. Kirjoitan sinulle ajatuksistani, joita en ole koskaan ääneen ilmaissut. Samalla joudun pyytämään sinulta myös anteeksi. Tutustuimme toisiimme sattumman seurauksena. En valinnut sinua, vaan sinä valitsit minut. Kuulit ensimmäisenä uutisen tulostani.…
Ystäväni Kuolema! Päätin kirjoittaa sinulle kirjeen. Haluan sinun tietävän, etten kirjoita vihassa. Ehkä korkeintaan katkeruudessa. Kirjoitan myös sen vuoksi, että on asioita joista ansaitset kiitokseni. Emme ole koskaan tavanneet, mutta silti tunnemme toisemme. Ehkä sinä tunnet minut paremmin, kuin minä sinut. Olet syntymästäni lähtien seurannut minua matkan päästä. Olet tarkkaillut jokaista askeltani ja etsinyt tilaisuutta…
Pahinta yksinäisyydessä on se, ettei kukaan tiedä kun olet yksin. Voit piiloutua sosiaalisuuden naamarin taakse, mutta mikään määrä ihmisiä ei riitä paikkaamaan sydämessäsi olevaa tyhjiötä. Yksinäisyys ei poistu pitkällä kaverilistalla sosiaalisessa mediassa. Yksinäisyys poistuu vasta, kun löytää yhden johon samaistua. Yhden jolle voi kertoa pelottavimmatkin ajatuksensa. Joudun myöntää olleeni yksinäinen sielu. Ja olen sitä vieläkin.…
Uskon eiliseen. Uskon eiliseen, jolloin kaikki oli vielä hyvin. Eiliseen, jolloin kaikki kortit olivat vielä pelaamattomina kädessäni. Eilen edessäni oli risteyksiä. Tänään minusta tuntuu siltä, kuin valitsin väärän tien joka kerta. Kaikesta itsekriittisyydestä huolimatta minusta tuntuu siltä, etten ikinä opi välttämään virheitä. Kokemuksesta huolimatta teen edelleen toistuvasti virheellisiä päätelmiä ja hätäisiä ratkaisuja. Mietin oikeaa ratkaisua niin…
”Kunnioita isääsi ja äitiäsi.” Tämä oli Mooseksen lain neljäs käsky. Tänään on päivä, jolloin kaikki osoittavat poikkeuksellista kunniaa elämänantajaansa kohtaan. Kaikki paitsi minä. Entisessä uskonnossani monet pyhäpäivät -äitienpäivä mukaanluettuna- katsotaan sopimattomaksi ihmispalvonnaksi. Sen sijaan se kehottaa osoittamaan kunniaa vanhempiaan kohtaan jokaisena vuoden päivänä. Vaikka olen samaa mieltä jälkimmäisestä ajatuksesta, joudun myöntämään että pidin vanhempieni kunnoittamista aiemmin…
Muutama vuosi sitten istuin autossa parhaan ystäväni Sakarin kanssa. Meillä on paljon yhteisiä muistoja ajoilta, jolloin olimme 20-vuotiaita. Muutin Vantaan Koivuhakaan vuonna 2007. Uudessa työssäni uskonnollisen yhdyskunnan haaratoimistossa tutustuin pian Sakariin. Työskentelimme samassa työtehtävässä ja olimme myös naapureita. työajan ulkopuolella vietimme lähes joka päivä aikaa yhdessä. Kuuntelimme Dave Lindholmia ja J. Karjalaista. Toisinaan kuuntelimme minun…
Hukkuva ihminen saatta epätoivossaan hukuttaa muut mukanaan. Tämä kuvaa hyvin mielenterveydellistä häiriötilaa, jota kutsutaan epävakaaksi persoonallisuushäiriöksi, englanniksi borderline personality disorder. Tästä tilasta kärsivä ihminen kokee kaiken voimakkaiden tunteiden kautta. Hän kokee herkästi hylätyksi tulemisen pelkoa. Hän kokee rakkauden hyvin voimakkaana. Kun hän on vihainen, hän saattaa syyllistyä käytökseen, jota hän myöhemmin joutuu katumaan. Hän tekee mitä…
Kun mies palaa sodasta, onko sota ohi? Pystyykö hän unohtamaan kaiken sen kärsimyksen, jonka silminnäkijäksi hän joutui? Voiko hän taas rakastaa, ikäänkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan? Vai tuoko hän sodan mukanaan kotiinsa? Musta koira palasi luokseni. Se istuu selkäni takana pienen matkan päässä sanomatta mitään. Se vain on. Tänään huono olo palasi. Eihän se todellisuudessa…
Nostalgia on ollut tärkeä osa elämääni. Katsellessani syksyn lehtiä, tunnen oloni haikeaksi. Jokainen tippuva lehti kätkee sisäänsä sata tarinaa kesästä. Tunnen itseni paljaaksi, kuin koivu marraskuussa. Sana nostalgia on johdettu kreikan kielen sanoista nóstos (kotiin palaaminen) sekä álgos (tuska). Aluksi sitä käytettiin kuvailemaan sotilaiden koti-ikävää. Tuoksut, paikat tai vaikka musiikki voivat laukaista nostalgian tunteita. Ne voivat…
Jazzlegenda Miles Davisin albumi Kind of Blue vuodelta 1959 on usean kriitikon mielestä kaikkien aikojen paras jazz-albumi. Ennen äänitystilaisuuksia Miles Davis ei ollut tehnyt varsinaisia sävellyksiä eikä nuotitusta kappaleille, vaan hänellä oli vain mielessään joitakin sointuja ja melodioita. Hän kertoi ideansa soittajille ja neuvoi jokaista näistä erikseen. Kappaleet saatiin yhdellä otolla talteen niin kuin Davis halusi,…
Nothing personal 