Seuraa murenevaa suklaasydäntäsi

image

Mikään ei ole sen vaikeampaa, kuin oman epätäydellisyytensä myöntäminen. Erityisen vaikeaa se on silloin, kun tarkoitus oli hyvä ja sitä luuli saaneensa aikaan jotain erinomaista. Niissä tilanteissa voi ottaa oppia virheistään ja toisten virheistä. Ja virheistähän minulla on hyvinkin paljon kokemusta.

Meillä oli koulussa noin kuukausi sitten taitotöiden näyttö. Halusin kovasti tehdä kaulittavasta suklaasta sydämenmuotoisen rasian. Siitä tuli minulle pakkomielle. Yliarvioin kykyni, mutta sain silti tilanteen joten kuten pelastettua. Se ei kuitenkaan riittänyt. Mitä tästä opimme?

Keskity vahvuuksiisi. Minulla ei ollut mitään kokemusta kaulittavasta suklaamassasta. Sen sijaan olin tehnyt useamman taulun suklaasta. Minun olisi jo alunperin pitänyt tehdä sitä, mistä minulla oli kokemusta.

Kysy neuvoja asiantuntijoilta. Olisin voinut kysyä neuvoja niiltä, jotka olivat tehneet vastaavan työn. Olisin voinut välttää monet salakuopat, mutta itsevarmuuteni esti minua pyytämästä apua.

Lue loppuun asti. Tein virheen eräässä kriittisimmässä vaiheessa. En lukenut ohjetta tarkkaan. Laitoin massan yöksi kylmiöön, jonka seurauksena se oli aamulla kovaa kuin tiiliskivi. Yritin pelastaa massan, mutta se vain mureni käsiin.

Hyvä aikomus ei aina riitä. Kriittisellä hetkellä vaihdoin suunnitelmaani, mutta vahinko oli jo tapahtunut. Vaikka sainkin massasta tehtyä suklaataulut, joihin itse olin tyytyväinen, ei se siltikään ollut näyttösuunnitelman mukainen.

Ota iskut vastaan ilman tekosyitä. En saanut työtäni arvioivilta opettajilta yhden yhtäkään kiitosta tai kehua. Selitin että olin elämässäni henkilökohtaisen myrskyn keskellä juuri tuolloin, mutta lopputulos oli silti sama. Mieleni ei ollut mukana työssäni. Olin huolimaton ja kaiken lisäksi tuote ei ollut ollenkaan sitä, mitä sen olisi pitänyt olla. Ei  asiakkalle voisi antaa mopoa, mikäli hän tilasi farmarin. Opettajani antoivat kuitenkin armon käydä oikeudesta, sillä en olisi valmistunut koulusta keväällä, mikäli en olisi päässyt näytöstä läpi.

Joudun päivittäin kohtaaman puutteellisuuteni. Toisinaan toivon, että myös elämä ja ihmiset osoittaisivat minua kohtaan edes hieman armoa ja sanoisivat minulle suoraan, mikäli olen satuttanut heitä. En nähnyt mutkan taakse pimeällä tiellä. Tarkoitukseni oli hyvä. Ohjasin silti auton kaiteeseen. Minähän vain seurasin murenevaa suklaasydäntäni.

 

 

 

 

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s