Aloittaessani koulutukseni leipuri-kondiittoriksi lähes kaksi vuotta sitten, opettajamme kokosi luokan yhteen ensimmäsenä päivänä. Hän pyysi meitä esittelemään yhden meille tärkeän esineen, joka sattuisi olemaan mukanamme. Kun tuli minun vuoroni, kaivoin repusta esiin Paolo Coelhon kirjan Like the flowing river. Sen lyhyet tarinat saavat minut rakastumaan elämään yhä uudelleen ja uudelleen. Voisin sanoa tuon kirjan pelastaneen henkeni.

Kesällä 2009 muutin Hankoon. Sain töitä sanomalehdenjakajana. Otin liikaa stressiä yötyöstä ja niinpä nukkuminen kävi vaikeaksi. Elokuussa sain uniongelmien perusteella vajaan viikon sairaslomaa. Menin vanhimman veljeni luokse käymään. Samalla törmäsin kirjastossa tähän Coelhon kirjaan. Sen lyhyet ja monesti todelliseen elämään perustuvat tarinat tekivät heti vaikutuksen minuun. Pieni loma veljeni luona oli virkistävää, mutta ennen kaikkea koen että tuo kirja auttoi minua palauttamaan oikean näkökulman elämään.

Palaan yhä uudelleen ja uudelleen tuohon kirjaan, kun olen menettämässä toivoni uhrautuvaan rakkauteen. Kun kyynisyys tahtoo tukahduttaa sydämeni liekin, ne tarinat saavat sen roihahtamaan uudelleen. Ne kertovat myös siitä, miten elämä antaa meille jokaiselle toisen mahdollisuuden.

Kohtalostani ei ehkä tullut sellainen kuin halusin. Universumi ei pyöri minun tahtoni ympärillä. Tämä pieni kirja pelasti oman elämäni. Sain itsekin elämältä toisen mahdollisuuden. Nyt haluan maksaa tämän palveluksen eteenpäin. Kynän avulla puen haaveeni sanoiksi. Niiden ei edes koskaan tarvitse toteutua. Niiden avulla voin kertoa toisille, että elämä antaa aina toisen mahdollisuuden, näyttipä se kuinka epätodennäköiseltä tahansa.