Olen taas innostunut soittamaan pianoa. Tänään harjoittelin PMMP:n versiota 80-luvun hittikappaleesta Pikkuveli. Sen sanat koskettavat minua syvästi. Kuinka kaipaammekaan takaisin lapsuuden päiviin, jolloin olimme niin viattomia. Jolloin sisaruksemme olivat parhaita kavereitamme. Niin oli minullakin. Isosiskoni oli minulle läheisin perheenjäsen, jopa vanhempianikin läheisempi.

Tämä sai minut miettimään suhdettani siskooni ja myös vanhempiin veljiini. Vuonna 2011 koin jonkinlaisen burnoutin. Siinä hetkessä tuntui, kuin olisin menettänyt kaiken, jonka päälle olin rakentanut koko elämäni. Tuolloin vanhin veljeni laittoi minulle joka päivä kannustavan tekstiviestin. Joka ikinen päivä hän varasi aikaa kiireisestä aikataulustaan, vain jotta minulla olisi parempi mieli. Muistan, kun hän kerran lähetti minulle japanilaisen sananlaskun: ”Tuulessa kasvavilla puilla on vahvat juuret”.

Tapasimme koko perheenä muutaman kerran vuodessa. Veljeni matkustivat ulkomailta nähdääkseen vanhempiaan ja sisaruksiaan. Muutaman kerran vuodessa kaikki olivat koolla, kaikki olivat taas kotona. Teimme ruokaa ja kuuntelimme musiikkia. Vanhin veljeni harjoitteli olohuoneessa bluesia saksofonillaan. Katsoimme Kummeliuusintoja kymmennen kerran, mutta silti ne naurattivat meitä yhä edelleen. Saunassa saatoimme veljien kanssa keskustella asioista, jotka olivat suomalaiselle miehelle liian arkoja muualla.

Sitten kaikki muuttui pienessä hetkessä. Kun olin eroamassa uskonyhteisöstäni, soitin jokaiselle sisarukselleni. Kerroin heille päätöksestäni. Kerroin, ettei minkään tarvitse muuttua. En ole menossa minnekään. Silti he surivat minua, ikäänkuin olisin kuollut, vaikka minä vielä olin siinä; heidän elämässään. Vanhimman veljeni kanssa juttelimme kerran koko yön. Muistan, kun hän monta kertaa otti minuun yhteyttä ja kävimme pitkiä ja avoimia keskusteluja. Sinä hetkenä, jona eroni tuli viralliseksi, yhteydenotot loppuivat. Minut pyyhkäistiin pois perheeni muistista.

Nyt viisi vuotta myöhemmin soitan PMMP:tä ja suren. Suren sitä, että minä olen tuo pikkuveli sisarusteni muistoissa. Pikkuveli, jonka ei pitänyt koskaan muuttua. Pikkuveli, joka ei ole enää läsnä kun, muut lapset tulevat takaisin kotiin. Pikkuveli, jonka nimenkin mainitseminen sattuu. Pikkuveli, joka haudattiin elävältä.