Mitä on kohtalo? Onko se sitä, että joku tuntematon ohjailee askeliamme? Vai onko se sitä, että eksymme vahingossa oikeaan paikkaan? Onko kohtalo sattumaa vai suunniteltua?

Olen aina etsinyt kaikelle tarkoitusta. Aiemmin uskonnollisena ihmisenä etsin elämälle tarkoitusta. Olinkin mielestäni löytänyt sen. Pohdin edelleen elämän tarkoitusta, mutta nykään en vaivaa päätäni sillä niin paljon. Sen sijaan kohtalosta on tullut minulle hyvinkin kiehtova käsite.

En ole koskaan uskonut, että askeleemme olisi ennalta määrätyt. Meillä jokaiselle on vapaa tahto, vaikkakaan ei niin vapaa kuin mitä kuvittelisimme. Kasvatuksemme, arvomme sekä ympäristömme ohjaa tahtoamme. Päätöksemme eivät koskaan näin ollen ole täysin omiamme. Kohtalo on oman näkemykseni mukaan on tarkoituksen etsimistä elämän satunnaisuudelle. Olen menettänyt monia asioita elämässäni. Voisin nähdä itseni epäonnistujana, mutta toisaalta voisin valita myönteisemmän näkökulman. Voisin ajatella, että minun piti menettää kaikki, löytääkseni itseni. Minun piti myös palaa loppuun, voidakseni aloittaa kaiken alusta. Minun piti menettää tärkeitä ihmisiä, saadakseni iskun vasten kasvojani. Niiden kivuliaiden iskujen avulla olen todennut, etten olekkaan niin ainutlaatuinen ja erinomainen ihminen, kuin aiemmin luulin olevani. Minussa asuu itsekkyyttä ja ylpeyttä. En koskaan tule pääsemään siihen pisteeseen, jossa voisin sanoa itseäni pyytettömäksi hyväntekijäksi. Haluan kuitenkin koko sydämestäni pyrkiä siihen tavoitteeseen.

Olen aina ollut hidas oppimaan. Muut juoksivat ohitseni kauan sitten. Olen kuitenkin löytänyt tarkoituksen omalle elämälleni ja kuljen kohti tuota maalia, vaikka siihen menisi koko loppuikäni. Pieni kohtalon kirjoittama tarina oli se, kun etsin hiljattain Akateemisesta kirjakaupasta journalismia koskevia kirjoja. Tuota osastoa ei enää ollut olemassa. Ainoa mitä löysin oli kirjoittamiseen liittyviä kirjoja. Journalistin tie ei tällä kertaa avautunut, mutta nyt tiedän mitä noilla kirjoilla tulen tekemään .Vajaa kolme kuukautta sitten sain kannustusta, joka pisti kynäni liikkelle, vaikken tuolloin vielä tiennyt mitä siitä seuraisi. Sadallaviidelläkymmenellä blogipostilla sain myös aikaiseksi sellaista, mistä sain maksaa korkean hinnan. Uskon kuitenkin vakaasti siihen, että kohtalon kynä kirjoittaa tarinaa, jonka pienenä sivuhenkilönä minä satun olemaan. Mielenkiinnolla jään seuraamaan, kukahan mahtaa olla tämän tarinan päähenkilö.