Ammattina haaveilu tai ainakin haave ammatista

Jos yhdessä asiassa olen aina ollut hyvä, niin se on ollut haaveilussa. Olen aina haaveillut jostain, mitä minulla ei ole. Olen aina haaveillut isommasta maailmasta. Olen aina haaveillut elämästä tämän pienen maailman ulkopuolella. Yksikään näistä ei ole toteutunut, eikä todennäköisesti tule edes koskaan toteutumaan. Näin ollen olen jäänyt yksin haaveideni kanssa. Tutustuimme toisiimme pitkän ajan kuluessa ja lopulta meistä tuli parhaita ystäviä. Tätä ystävää en halua ikinä jättää.

Olipa kerran, muttei niin kovin kauan sitten päivä, jolloin mietin mikä minusta tulee isona. Pidin ylä-asteella metallitöistä. Myös isäni sattui olemaan levyseppähitsaaja. Pienellä paikkakunnallamme ei myöskään ollut paljon valinnanvaraa. Niinpä ajattelin, että minustahan tulee isona levyseppähitsaaja. Koulussa pidin kyllä hitsauksesta, mutta pidin myös koneistuksesta. Kahden vuoden jälkeen minun oli tehtävä valinta, mihin haluaisin erikoistua. Koneistus oli kiehtovampaa, mutta valitsin hitsauksen, koska en osannut tehdä valintaa ja joku valinta oli tehtävä. Puolen vuoden päästä valimistumisestani sain kutsun tulla vapaaehtoistyöntekijäksi uskonnollisen yhdyskuntani haaratoimistoon. Sydämeni oli pysähtyä riemusta. Tämä oli monen haave, mutta minun kohdallani se toteutui. Nautin yövartijan työstä siellä. Vartioinnin lisäksi tein vuoroviikoin päivätyötä keittiössä, sillä haaratoimistossa työskentelevät 150 henkilöä myös asuivat siellä. Toisinaan sain tehdä työtä huolto-osastolla. Sain sieltä ystäviä, jotka jättivät ikuisen jäljen sydämeeni. Elin unelmaani täysillä. Tuo unelma kuitenkin päättyi siihen, kun koin jatkuvan rytminvaihtelun liian raskaaksi. Olin pettynyt joutuessani lähtemään sieltä. Muutin Hankoon, jossa tavoitteeni oli olla avuksi pienelle seurakunnalle. Seurakunnassa oli myös jonkin verran ruotsinkielistä toimintaa. Vietin elämäni ensimmäiset kahdeksan vuotta Ruotsissa, joten ruotsin kieli minulta jotenkin edelleen sujui. Hangossa tein sekalaisia töitä Sanomalehdenjakajana, kaihdinasentajana sekä kaupan kassalla. Haaveni ei ollut rakentaa maallista uraa, sillä uskonnossani se yhdistettiin materialismiin. Olin palavan innokas uskoni puolesta, ja halusin omistaa elämäni siihen liittyvään toimintaan. Kaksi vuotta Hangossa tavoittelin onnellisuutta elämäni suurimman pettymyksen jälkeen. Keväällä 2011 paloin loppuun, jonka seurauksena muutin väliaikaisesti vanhempieni luokse Heinolaan. Loppuunpalaminen on ehkä tarina toiseen kertaan, mutta nyt keskityn haaveisiini. Heinolassa työllistin itseni sanomalehdenjakajana. Samassa yhteydessä minulla oli liikaa luppoaikaa käytettävissäni. Innostuin leipomisesta. Sen seurauksena mietin, jospa tästä voisi tehdä myös ammatin. Hain leipomoalan koulutukseen ja samalla hain myös journalismikoulutukseen. En kuitenkaan ollut ylpeä jälkimmäisestä haaveesta, sillä uskonnossani korkeakoulutusta paheksuttiin, koska sen katsottiin olevan uhka uskolle. Ja kyllähän kriittinen ajattelu sitä onkin. Päädyin leipomoalalle, mutten edelleenkään tiennyt mikä minusta isona tulisi. En ollut yhtä innostunut tai taitava leivonnassa, kuin monet luokkalaisistamme.

Hiljattain erosin uskonnosta ja sen seuraksena olen todennut, että nyt voin vapaasti tavoitella haaveitani myös maallisessa urassa. Journalismi vetosi minuun, sillä loppuunpalamisen seurauksena aloitin kirjoittaa päiväkirjaa ja siitä tulikin rakas harrastukseni. Siitä tuli myös pakopaikka stressille sekä masennukselle. Journalismissa minuun vetosi nimenomaan kirjoittaminen. Kaksi kertaa olen siihen hakenut. Olen kuitenkin joutunut toteamaan, etten pysty olemaan niin objektiivinen, kuin mitä journalismi vaatisi. Journalisti ei saa tuoda kovin näkyvästi esiin omia mielipiteitään. Journalismi on myös ennen kaikkea uteliaisuutta sekä tutkimustyötä. Kirjoittaminen on vain pieni osa hänen työtään.

Ovi journalismiin ei tälläkään kertaa auennut, mutta se sai minut oivaltamaan, mikä minusta tulee isona. Minusta tulee isona ammattihaaveilija. Vaikken koskaan tulisi tienaamaan kirjoittamisesta mitään, koen sen olevan rakkain harrastukseni. Harrastuksesta voi myös tehdä työnsä, jos on valmis näkemään tarpeeksi vaivaa asian eteen. Mikäli tämäkään unelma ei toteudu, voin edes haaveissani elää köyhän kirjailijan elämää.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s