Sinä nyt ajattelet aivan liikaa. Yritä välillä ajatella jotain muuta. Miten monta kertaa elämässäni olen saanut kuulla nuo sanat. Ajattelusta on tullut minulle kuin huume. Välillä sitä kaipaa niin kovasti, vaikka se ei aina tee minulle hyvää. Ratkaisen kaikki ongelmani repsahtamalla samaan vanhaan yliajattelun ansaan.

Olen yrittänyt kuvailla mieleni toimintaa monin eri tavoin. Toisinaan mieleni tuntuu siltä, kuin se olisi huone täynnä televisioita, joista jokainen yrittää häiritä minua jollain tavalla. Toisinaan siellä on vain yksi televisio, josta koko ajan vaihtuu kanava. Kun sanon, että nyt tämä kanava kyllästyttää, mieleni tarjoaa minulle jotain muuta. Toisinaan mieleni on kuin piinaava kuulustelija, joka vaatii minulta vastauksia. Varsinkin öisin istun usein tuossa piinapenkissä. Mieleni yrittää epätoivoisesti ratkaista jotain ongelmaa, eikä se anna minulle lepoa sitä ennen. Kirjoittelen ajatuksiani ylös puhelimen muistioon. Kirjoittelen mieleeni tulevia ajatuksia, joita haluan keskusteluissa käyttää. Kuvittelen mielessäni kohtauksia ja dialogeja, joita ei ole vielä tapahtunut. Mietin, mitä siinä tilanteessa sanoisin. Mietin, miten toinen vastaisi. Ja mitä minä sen jälkeen sanoisin. Ikään kuin mieleni kävisi läpi kaikki eri skenaariot ja yrittää varautua niistä jokaiseen. En vain pidä epävarmuudeta. Epävarmuus aiheuttaa minussa pelkoa. Pelko lisää epävarmuutta. Kaipaan turvaa. Kaipaan ihmistä, joka kertoo minulle, ettei minulla ole mitään pelättävää. Vakuuttelisi, että hän on tässä luonani vielä huomenna.

Väsytän itseni jatkuvalla miettimisellä. On kuin kehoni ei antaisi minulle lepoa. Vaikka yritän sanoa itselleni, että huomenna on uusi päivä, mieleni vastaa minulle, että huomista ei koskaan tule, jossen nyt ratkaise tätä. Pistän kaiken muun elämässäni pauselle. Niinä hetkinä minun on vaikeaa keskittyä mihinkään muuhun kuin mieleni inboxiin, johon tulvii kiireelliseksi merkattuja viestejä. Koko ajan uutta ajateltavaa. Koko ajan viestejä, joita en ehdi lukea. Tehtäviä, joita laiminlyön, koska minä vain pakenen kaikkea epämukavaa. Pakenen siihen huumeeseen, johon olen aina paennut: Ajatteluun.