Aika parantaa haavat. Mutta entä jos niin ei käykään? Entä jos sydämemme on niin sirpaleina tai täynnä haavoja, ettei aikakaan kykene parantamaan niitä?

Jotkut sirpaleet eivät koskaan löydä takaisin paikoilleen. Jotkut haavat jättävät pysyvän arven. Meidän jokaisen sydämessä on särkyneitä sirpaleita ja pysyviä arpia. Ne sirpaleet ja ne arvet tekevät meistä arvokkaan. Ne tekevät meistä ihmisen.

Joskus on hyvä siirtyä hetkeksi syrjään, ja antaa kyynelten virrata, ilman että yrittäisimme niitä estää. Nämä kyyneleet voivat joku päivä muuttua keitaaksi autiomaahan ja tämä keidas voi tarjota suojan niille, jotka ovat rakkauden autioittamia. Ehkä myös joku päivä löydämme jonkun, jonka sydämen sirpaleet voivat paikata aukon omassamme ja sydämiemme arvet voivat hitaasti kasvaa toisiinsa kiinni.