Voiko kenestäkään tulla itseoppinutta astrofyysikkoa? Miten rakkaus opitaan, jollei kukaan opeta? Millasen mallin vanhempamme tarjosivat rakkaudesta? Rakastivatko he edes toisiaan? Jos tapaamme elämämme ihastuksen, onko hänkään paras opettaja? Entä jos hänelläkin on yhtä köyhät tiedot rakkaudesta, kuin meilläkin? Voiko rakkauden polkupyörää polkea aluksi apupyörillä? Tässä vaiheessa olemme kaikki varmasti yhtä mieltä siitä, että seksi ei ole rakkauden harjoittelemista. Hirmuvallan diktaattorikin varmasti nauttii seksistä, vaikkei rakkaudesta mitään tiedäkkään. Ihastuminenkaan ei ole rakkautta, koska ihastuminen on maailman helpoin asia, ja siihen kykenee lähes kuka tahansa. Ihastuminen on kuin tulitikku, joka kyllä nopeasti syttyy, mutta sammuu lähes yhtä nopeasi. Tosi rakkaus on kuin nuotio, jota täytyy sytyttää pitkään. Mutta kun se palaa, se voi palaa vaikka ikuisesti. Oma näkemykseni on, että tarvitsemme rakkauteen pätevän oppaan. Oppaan joka tietää mistä puhuu. Mieluiten sellaisen, joka on saanut kotoa terveen mallin rakkaudesta ja sen osoittamisesta. Tai sitten sellaisen, jolle ikä ja kokemus on tuonut terveen näkemyksen rakkaudesta.

Lapsuudellemme emme voi mitään. Mutta voimme ottaa siitä opiksi. Esimerkiksi väkivaltaisessa perheessä kasvanut saattaa vannoa, ettei kohtele puolisoaan tai lastaan samoin. Mutta riittääkö pelkkä päätös? Jos hän ei saanut hyvää mallia rakkaudesta, niin miten hän osaa sitä osoittaa? Entä kun tulee ongelmia? Millaisen mallin ongelmien ratkaisemisesta hän sai perheeltään?

Eppu Normaalin “Murheellisten laulujen maa” kiteyttää hyvin tämän sukupolvien yli jatkuneen kierteen, jossa nuori mies vannoo, ettei syyllisty samoihin tekoihin, kuin hänen isänsä ja esi-isänsäkin. Jokainen meistä on syyttömänä syntynyt tähän maailmaan. Mutta aikuisena vastuu siirtyy meille. Emme voi enää käyttää vanhempiemme rakkaudettomuutta verukkeena. Aikuisena meidän on opeteltava tämä rakkaus. Tai muuten olemme vaarassa jatkaa samaa kierrettä, jonka esi-isämme aloittivat. Ja lopputuloksena on: “Työttömyys, viina, kirves ja perhe. Lumihanki, poliisi ja viimeinen erhe.”