Tämä ei ole mikään perhesurmaan kehottava blogipostaus, vaan kirjoittamiseen liittyvä periaate. Ajattelin että näin blogin aluksi teen selväksi itselleni, miten kannattaa kirjoittaa ja miten ei. William Faulkner keksi tämän termin ja myöhemmin Stephen King jatkoi sen kehittelyä. Stephen Kingin sanoja lainaten:”Kill your darlings, kill your darlings, even when it breaks your egocentric little scribbler’s heart, kill your darlings.”

Termi pätee enemmänkin käsikirjoitusten kirjoittamiseen, mutta jossain määrin se soveltuu myös artikkeleiden tai blogipostausten kirjoitteluun. Käsikirjoituksessamme saatta olla kohtia, jotka ovat meille rakkaita (darlings), mutta jotka eivät ole tarinalle välttämättömiä, tai eivät sovi yhteen kerronnan tyyliin. Pienempimuotoisessa kirjoittamisessa ne voisivat olla lauseita tai ajatuksia, jotka ovat tekstin kannalta turhia. Ehkä ne tarpeettomasti toistavat ajatuksia, jotka muualla tekstissä on ilmaistu paremmin. Ehkä ne eksyvät teemasta. Ehkä ne ovat vertauksia, jotka ovat meidän mielestämme hauskoja, mutta ontuvat, eivätkä valaise käsiteltävää aihetta. Niin kipeää kuin se tekeekin, meidän on ”tapettava” sitä turhaa tekstiä, jonka eteen olemme kenties uhranneet useita tunteja. Tämän tekemättä jättäminen vahingoittaa itseämme ja autioittaa meidät lukijoista. Niinpä selkeys kunniaan ja rakkaat hautaan!