Inspiraatiosta huolimatta romahdan välillä sohvalle ahmimaan sosiaalisen median loputtomasta seisovasta pöydästä. Se tarjoaa minulle juuri sitä, mikä minuun eniten vetoaa. Tällä hetkellä se tuntuu olevan erilaiset ihmissuhdemietelauseet. Tässä jotain havaintojani ja tiukkoja mielipiteitäni niistä.

Somen mietelauseet tuntuvat ihmeellisen hyvin tietävän, millainen ihminen minä olen tai mitä minä ansaitsen. Mistä ihmeestä ne sen tietävät? Eivät mistään. Ne vain hivelevät egoani. Kun minulle kerrotaan, miten yliajattelijat ovat lopulta oikeassa, samaistun siihen. Näin tekemällä kuitenkin oikeutan yliajatteluni. Jos minulle kerrotaan, miten minullakin voisi olla tietty mielenterveydellinen tila, samaistun siihen. Se tarjoaisi helpon selityksen. Samalla se poistaisi minulta syyn tehdä mitään muutoksia itseeni ja ympäristööni. Jos minulle kerrotaan, millainen kumppanini on, samaistun siihen. Mutta mistä ihmeestä joku aivoton algoritmi tietää, millaisen kumppanin kanssa olen, jos se ei edes tiedä, kuka tuo kumppani on? Eikö algoritmin pitäisi tuolloin ottaa huomioon hänenkin some-feedinsä ja tarjoilla meille molemmille sopivaa, kuratoitua sisältöä? Ehkä näet jo patternin: Sosiaalinen media tarjoaa meille helppoa validaatiota. Jos sen sijaan kaipaat invalidaatiota, esitä kysymys Linux-tukiryhmään tai Suomi24-foorumille. Siellä sinut lytätään heti. Miksi edes kehtasit ajatella, että kysymyksesi olisi mitenkään relevantti? Näiden väliltä tarvitaan kultainen keskitie.

Ratkaisu sosiaalisen median egoa hiveleviin mietelauseisiin on terve skeptisyys, joka tunnetaan myös paholaisen asianajajana leikkimisenä. Siinä leikittelemme useammalla vaihtoehdolla, ilman että meidän tarvitsisi tuntea olevamme väärässä. Totuus syntyy siitä, että punnitsemme mahdollisimman monta näkökulmaa. Ja mitä tulee toisiin ihmisiin, voin kertoa simppelin totuuden: Ihmiset eivät koskaan ole vain yhtä tai toista asiaa. Jos uskot siihen, kun joku tuntematon internet-ihminen instassa kertoo oppineensa totuuden entisestä kumppanistaan, pysähdy. Sulje sovellus ja heitä puhelin roskikseen. Sytytä lopuksi roskis tuleen, ettei se saastuttaisi asuntoasi. Sinä et tarvitse ihmisiä kertomaan sinulle, miten sinun tulisi ajatella. Kaikista viimeisenä tarvitset internet-puolituttuja tekemään sitä. Et tarvitse edes minua sen oppimiseen. Piste. Olen puhunut.