Rento lauantaipäivä. Se on tämän vuoden viimeinen lauantai. Heräsin inspiroituneena. Insiproituneena siivoamaan. Tuo inpiraatio muutti kuitenkin suuntaansa kesken matkan ja nyt se kohdistuu kirjoittamiseen.

Kuuntelin Cornelia Jacobsin kappaleen Hold me closer. Se oli Ruotsin euroviisuedustajana muutama vuosi sitten ja sijoittui lopulta kilpailussa neljänneksi. Minulle juuri tuo kappale on kuitenkin jäänyt mieleen monesta syystä. Siihen on helppo samaistua. Kuinka usein minustakin on tuntunut siltä, että olen kohdannut oikean ihmisen vain todetakseni, ettei aika ollut oikea. Mutta onko oikeasti näin?

Väite siitä, että voisi kohdata oikean ihmisen väärään aikaan, pitää sisällään väitteen, että joku toinen aika olisi parempi. Mutta milloin? Milloin olemme niin valmiita aidolle yhteydelle, ettei meidän tarvitsisi hyväksyä toisiamme juuri sellaisina kuin he ovat nyt? Milloin suhde ei olisi kahden itsensä kanssa kipuilevan ihmisen yritystä tulla kuulluksi ja nähdyksi juuri sellaisenaan?

Etsimme herkästi toisesta jotain sellaista, mistä jäimme aiemmin elämässämme paitsi. Se on aukko, jota kukaan ei voi täyttää. Tai ehkä sen aukon täyttäminen ei ole edes kenenkään täytettävissä. Ehkä meidän on vain hyväksyttävä, että olisimme ansainneet lapsuudessa niin paljon enemmän. Olisi kuitenkin väärin vierittää tuota taakkaa parisuhteessa kumppanille. Hyvän lapsuuden tarkoitus on valmistaa hyvään aikuisuuteen. Aikuisuuteen, jossa oppii elämään ilman hoivaajaa. Parisuhde on kahden aikuisen suhde, ei aikuisen ja lapsen suhde.

Takaisin Jacobsin väitteeseen. Oikea ihminen väärään aikaan pitää sisällään ajatuksen, ettei hyvän suhteen eteen tarvitsisi tehdä työtä. Koska jos tarvitsisi, niin olisiko se silloin hyvä suhde? Olen tästä eri mieltä. Jos on kohdannut mielestään oikean ihmisen, haluaa hänen eteensä nimenomaan tehdä työtä. Ei kuitenkaan hänen vuokseen, vaan hänen eteensä. Niissä on hiuksenhieno ero. Toisen vuoksi toiminen poistaa henkilökohtaisen vastuun. Toisen eteen toimiminen on toisen kannustamista vastuunsa kantamisessa. Hyvässä suhteessa molemmat kannustavat toisiaan olemaan itsensä puolella. Hyvässä suhteessa konflikteista voi olla kiitollinen. Koska vain ne tilanteet paljastavat, missä piirteissä minulla on edelleen kehityttävää. Yksin en niitä olisi nähnyt. Hyvä kumppani näkee meissä sen, minne itse emme uskalla katsoa. Niin kauan kuin pakenee ihmisiä löytääkseen itsensä, tulee löytämään ihmisiä, joita paeta. Oikean ihmisen kanssa voi turvallisesti kasvaa omaksi itsekseen, koska tietää, ettei toinen lähde mihinkään sillä välin.

Sitten lopulta otsikkoon. Mitä merkitsee itsensä valitseminen toista ennen? Onko se sitä, että jättää oikean ihmisen työstääkseen itseään? Jälleen kerran joudun olemaan eri mieltä. Itsensä valitseminen on oman toimijuutensa tunnustamista. Sen tunnustamista, että kantaa vastuuta omista tarpeistaan, tunteistaan ja sanoistaan. Ettei ole suhteessa vain hento syksyinen lehti tuulen armoilla. Että noita tuulia voi ohjailla myös itse. Itsensä valitseva ihminen nousee loukkaantumisen tunteiden yläpuolelle. Itsensä valitseva ihminen ei koe olevansa uhri. Itsensä valitseva ihminen myöntää, että on joutunut muuttamaan mieltään ja on avoin tarkastelemaan valintojaan uudelleen. Intuitio ei ole mikään Jumala, joka ei voi tehdä virheitä. Intuitio kertoo meille, mikä meille on parasta. Mutta se on altis myös ulkopuoliselle ohjailulle. Kun joku toinen sanoo sinulle, mikä sinulle on parasta, suhtaudu siihen aina skeptisesti. Myös näihin sanoihin. Kirjoitan näitä ajatuksia, koska sitä ne ovat, minun puutteellisia ajatuksiani, joiden suhteen minulla on oikeus muuttaa mieltäni milloin tahansa.

Nyt tuntuu, että olen kirjoittanut kaiken, minkä halusin. Niin paljon kuin herkkien kappaleiden kuunteleminen oikeista ihmisistä väärään aikaan vetoaakin minuun, on minun oltava realisti. Ei ole oikeita tai vääriä ihmisiä oikeaan tai väärään aikaan. On vain ihmisiä, jotka valitsevat itsensä ja toisensa, päivästä päivään, vuodesta vuoteen. Ihmisiä, jotka eivät vielä ole luovuttaneet itsensä ja toistensa suhteen. Ihmisiä, jotka uskovat toisistaan hyvää ja ovat valmiita työskentelemään sen säilyttämiseksi.