Kävelyllä metsässä IV

Lähdin käymään pohjois-Haagassa. Muutin sinne syksyllä 2012. En olisi koskaan voinut kuvitellakkaan muuttavani Helsinkiin. Ehkä jossain määrin halusin kokeilla sitä, mutten uskonut pärjääväni ”suuressa maailmassa”. Sattuman kaupalla sain asunnon ystävieni kautta ja niinpä minustakin tuli Helsinkiläinen. Tai ainakin adoptoitu sellainen. Kyllähän mummoni nuoruudessaan asui Kampissa, joten ehkä minullakin jotain siteitä tänne on. Kävin katsomassa miltä…

Keskustelua taivaan kanssa I

Vain kuun sirppi sekä sadat tähdet ovat kuuntelemassa hiljaisia ajatuksiani. Heille voin kertoa sydämeni mietteet, joille en aina sanoja itsekään löydä. Unettomat yöt ovat minulle tuttuja. Mielenkiinnolla seuraan, kuinka pitkään voin jatkaa ennen kuin seinä tulee vastaan. Huonosti nukutut yöt eivät aiheuta virheitä, vaan ne tekosyyt. Huonosti nukutunkin yön jälkeen kykenen jotakuinkin tavalliseen toimintaan, mikäli…

Ihmeellisempi kuin naisen rakkaus

Muutama vuosi sitten istuin autossa parhaan ystäväni Sakarin kanssa. Meillä on paljon yhteisiä muistoja ajoilta, jolloin olimme 20-vuotiaita. Muutin Vantaan Koivuhakaan vuonna 2007. Uudessa työssäni uskonnollisen yhdyskunnan haaratoimistossa tutustuin pian Sakariin. Työskentelimme samassa työtehtävässä ja olimme myös naapureita. työajan ulkopuolella vietimme lähes joka päivä aikaa yhdessä. Kuuntelimme Dave Lindholmia ja J. Karjalaista. Toisinaan kuuntelimme minun…

Kävelyllä metsässä III

Vietän päivää Roihuvuoren kirsikkapuistossa. Tänään ei ole kiire mihinkään. Tänään ei kukaan minua tarvitse tai kaipaa. Onhan sentään vapaapäivä. Löysin journalismin raamatun. Sen nimi on Hyvä Journalismi – Käytännön opas kirjoittajalle. Jotkut sen sisältämistä ajatuksista ovat minulle entuudestaan tuttuja. Silti koko ajan törmään tajunnan räjäyttävään tekstiin, joka muuttaa käsitykseni journalismista. Samalla katseeni kiinnittyy kirsikkapuihin. Ne…

Objektiivisuuden vääristävä linssi

Teleskoopilla katsotaan kaukana olevia esineitä. Mikroskoopilla katsotaan pieniä esineitä. Periskoopilla katsotaan esineitä näköesteen takaa. Rakastuneet katsovat toisiaan vaaleanpunaisten linssien läpi. Ainoastaan journalisti väittää katsovansa maailmaa ilman minkäänlaisia linssejä. Voidaanko täydellistä objektiivisuutta koskaan saavuttaa, vai onko objektiivisuus itsessään vääristävä linssi? Psykologiassa käytetään termiä representaatio, joka yksinkertaisimmillaan tarkoittaa mielikuvaa todellisuudesta. Valokuva on aina representaatio, koska se on vain jäljitelmä…

Loppuelämäni ensimmäinen päivä

Miltä tuntuu nousta tähän uuteen päivään 19.4.2016? Täytyy myöntää, että yllättävän tavalliselta. Herään kärttyisenä ja kiroan univelkaani. Käyn painia ajatuskuplieni kanssa ja lopulta kirjoitan ne ylös. Ulkona on harmaa ilma. Harmaa on kaunis väri. Onhan siinä valkoistakin. Ala-asteen opettajani tapasi sanoa, ettei ole olemassa huonoa säätä, vaan ainoastaan huonoja vaatteita. Tämä päivä on kuin luukusta tipahtanut…

Carpe diem

Olen aina ollut toivoton haaveilija. Olen aina haaveillut sellaisesta, mitä minulla ei ole. Olen aina ajatellut onnellisuuden olevan palkinto, joka saavutetaan hiellä, verellä ja kyynelillä. Eilen koin jotain, mikä sai minut miettimään elämääni uudelleen. Lähdin kävelylle lempipaikkaani, eli Heinolan Koskensaareen. Olen telttaillut siellä lukemia öitä. Parhaat muistoni liittyvät juuri siihen paikkaan. Niinpä menin sinne mietiskelemään…

Tyhjä sivu

Tuijotan tyhjää sivua. Se on kaunis, valkoinen ja täynnä mahdollisuuksia. Se voi olla matka kadotettuun Atlantikseen tai se voi olla ihmismielen syvimpiin onkaloihin perehtyvä tutkielma. Tyhjä sivu on maailman ihanin asia, koska siitä ei koskaan tiedä, mitä siitä tulee. Tyhjä sivu on jo elänyt elämäänsä, ennen kuin tiemme kohtasivat. Nyt minun tehtäväni on jatkaa tätä…

Tuomittu elämään

Miltä tuntuu saada kuolemantuomio? Miltä tuntuu kun ei saakkaan kuolemantuomiota, vaikka haluaisi? Miltä tuntuu olla oman elämänsä vankina? Elämäni on ollut iloja ja suruja. Silti surut ovat väkivalloin aiheuttaneet elämääni paljon suurempia mustelmia, kuin ilot kevyillä suudelmillaan. Ei iloinen ihminen toivo kuolemaa. Vaikken enää toivo sitä, niin elämässäni on ollut hyvinkin synkkiä jaksoja. Muistan joskus autoa…

Kirjoita, kirjoita, kirjoita kunnes kätesi on verillä

Kenestäkään ei tule keittiömestaria, muuta kuin laittamalla ruokaa. Kenestäkään ei tule matkustajakoneen kapteenia, muuta kuin tuhansien tuntien lentämisellä. Kenestäkään ei tule kirjailijaa, muuta kuin kirjoittamalla ja vieläpä paljon. Miksi olen valinnut näinkin tylsän tavan kuluttaa aikaani, kun voisin tehdä muutakin? Kirjoittaessa kehitän tietoista ajattelua. Voisin tuhlata päiväni tarttumatta yhteenkään ohi kiitävään ajatukseen. Vaihtoehtoisesti voin kirjoittaa ne ylös. Päiväkirjaan…