Joskus pettymys tuntuu niin musertavalta, että sitä syyttää itseään aivan kaikesta. Nyt on yksi niistä hetkistä. Olen viime aikoina löytänyt ruman puolen itsestäni. Että minä osaan olla vaativa ja kontrolloiva. Eihän siinä mitään uutta ole. Minä vain luulin kasvaneeni siitä irti. Katsoessani peiliin olen löytänyt itsestäni hirviön, joka on piiloutunut itsevarmuuden ja viattomuuden naamion taakse.…
Minun on vaikeaa olla pohtimatta päässäni pyöriviä asioita. Pohdin niitä joka päivä, joskus joka hetki. Usein huomaan laiminlyöväni muita velvollisuuksiani, koska pohdiskelu vie kaiken huomioni. Nyttenkin minun pitäisi olla tekemässä aiheanalyysiä ajankohtaisseminaaria varten. Mutta huomioni on jakautunut. Minun on pakko pohtia ensin tämä asia loppuun. Pohdin kysymystä milloin ihminen on valmis? Minulla voi olla taustani…
Hylkäsin uskonnon reilu viisi vuotta sitten. Tuosta elämästä minulle on kuitenkin jäänyt joitain periaatteita, joita haluan edelleen vaalia. Yksi niistä on anteeksiantaminen ja armollisuus. En halua alkaa saarnaamaan Jeesuksen opetuksista, mutta mieleeni palautui vertaus palvelijasta joka sai anteeksi suuren velan, mutta myöhemmin väkivalloin peri toiselta palvelijalta mitättömän suuruista velkaa. Minun on vaikeaa pysyä vihaisena ihmisille.…
Kun kaksi ihmistä välittää toisistaan, he ovat kiinnostuneita toistensa ajatuksista. He varovat sanomasta pahasti, mutta toisaalta tiedostavat ettei loukkaantumisia voi aina estää. Silloin he haluavat pyytää anteeksi, koska he välittävät enemmän ystävyydestään kuin oikeassa olemisesta. He ojentavat kätensä sovinnon merkiksi. Joskus ihmiset ajautuvat erilleen. Kuilu kasvaa liian suureksi, eikä käsi enää yllä toisen käteen. Kumpikin…
Maailmassa on monta voimaannuttavaa asiaa. Yksi niistä on OneRepublicin Good Lifen laulaminen suihkussa. Vieläpä falsetolla, joka tuo mieleeni sen kohtalokkaan kerran, kun yritin laulaa Whitney Houstonia Sing Starissa. Mutta ei siitä sen enempää. Miksi laulan hyvästä elämästä? Eikö syksyllä pitäisi olla apea? Olen viime vuosina oppinut tarkastelemaan asioita uusista näkökulmista. Syksy on apea, koska se…
Olen taas innostunut soittamaan pianoa. Tänään harjoittelin PMMP:n versiota 80-luvun hittikappaleesta Pikkuveli. Sen sanat koskettavat minua syvästi. Kuinka kaipaammekaan takaisin lapsuuden päiviin, jolloin olimme niin viattomia. Jolloin sisaruksemme olivat parhaita kavereitamme. Niin oli minullakin. Isosiskoni oli minulle läheisin perheenjäsen, jopa vanhempianikin läheisempi. Tämä sai minut miettimään suhdettani siskooni ja myös vanhempiin veljiini. Vuonna 2011 koin…
Lähden ulos kävelemään. Pois siitä käytävästä, jonka olen muuttolaatikoiden keskelle muodostanut. Lähden Gunillankalliolle. Hieno nimi Laajasalon takana olevalle pienelle pisteelle kartassa, josta kukaan on tuskin kuullutkaan. Ulkona sataa. Minulle tyypilliseen tapaan, haluan antaa ajatusteni vaeltaa, yrittäen tarttua edes yhteen niistä. Tuo käteeni tarttuva ajatus on onnellisuus. Onnellisuus on yksi niistä monista aiheista, joka oli minulle aiemmin…
Negatiiviset ajatukset. Ne ovat kuin ukkosmyrsky keskellä kirkasta päivää. Mutta aivan kuten ukkosmyrsky, eivät negatiiviset ajatuksetkaan tule tyhjästä. Ukkonen syntyy, kun rakeet, lumihiukkaset ja jääneulaset hankaavat toisiaan pilven sisällä. Tästä syntynyt hankaussähkö voi purkautua salamoina. Myös negatiivisilla ajatuksilla on alkulähde. Ne ovat opittuja tapoja reagoida ympärillämme tapahtuviin asioihin. Ympäristömme on neutraali, mutta me itse luomme…
Omistin kymmenen vuotta sitten Skoda Felician vuosimallia -95. Se kiihtyi niin hitaasti, ettei sillä uskaltanut mennä edes moottoritielle. Oli parasta tyytyä alle sadan kilometrin tuntinopeuteen, sillä sen jälkeen vapina alkoi käydä lähes sietämättömäksi. Ja jos jostain syystä edessä sattui olemaan vieläkin hitaampi kulkupeli, esimerkiksi perävaunua vetävä auto, ei ohittaminen tullut ensimmäisenä mieleen, sillä eikös vain sinä…
Clint Eastwoodin elokuva Menneisyyden ote on sydäntä särkevä kertomus siitä, miten parhaimmat ystävykset voivat ajautua erilleen. Vuosien kuluessa tuo erilleen ajautuminen synnyttää epäluuloa, jonka seurauksia ei kukaan voi tehdä tekemättömäksi. Vaikka siirrymme elämässä eteenpäin, joudumme kantamaan menneisyyden mukanamme. Joskus raavimme päämme verille yrittäessämme ymmärtää sitä. Olen viimeisen muutaman vuoden aikana elänyt hiljaiseloa, mitä tulee puhumiseen. Siihen…
Nothing personal 