Jokaisella kirjalla on kannet. Niiden perusteella päätämme joko ottaa kirjan mukaamme tai jättää sen hyllylle. Joskus meihin vetoaa kirjan nimi, joskus sen kansikuva. Luemme takakannen selostuksen ja mietimme onko tarina mielestämme tarpeeksi kiehtova. Katsomme myös takakannen arvostelut, jotka tosin taitavat aina olla pelkästään myönteisiä. Tarina alkaa joko jännittävästi tai sitten ei. Joskus kirjailija koettelee lukijan…
Hiljattain koulussamme kävi Kluuvinkadun Carl Fazer Cafén kondiittorimestari Eero Paulamäki. Hänen luentonsa tarkoitus oli tarjota vinkkejä tuleville leipuri-kondiittoreille. Hän kertoi myös oman elämäntarinansa, vaikkakin hieman vaatimattoman version siitä. Hän kertoi 20-tuntisista työpäivitään sekä loppuunpalamisestaan. Luennon lopuksi esitin hänelle kysymyksen: Mikä sai hänet tekemään niin pitkiä työpäiviä? Hänen vastauksensa oli lyhyt: Hyvien työkavereiden vuoksi. Pyörittelin tätä…
On huhtikuinen päivä vuonna 2014. Istun ikkunattoman hotellihuoneeni sängyssä Chongqingissa. Olen yksin Kiinassa, mutta sitähän minä lähdinkin etsimään. Kävin juuri ostamassa junaliput Pekingiin. Matka tulee kestämään yli vuorokauden. Pelkäsin miten selviän, kun en puhu kiinaa ollenkaan. Minulla oli vain vihko, johon olin kirjoittanut junan päämäärän, lähtö- sekä saapumisajan. Olin myös kuullut, että kiinalaiset junat ovat…
Elämä on matka. Sen varmasti jokainen tähän pisteeseen päässyt on jo todennut. Elämä on automatka, jonka jaamme meille tärkeimpien ihmisten kanssa. Nauttiaksemme tästä matkasta, meillä on oltava sama päämäärä. Muuten siitä voi tulla hyvinkin piinaava. Edes ilmastointi tai radio ei siinä tilanteessa paljon lohduttaisi. Olen aina ollut oman elämäni ohjauspyörässä. Näin ovat myös luonnollisesti kaikki…
Paras ystäväni Elämä! Tiedän että näemme toisemme joka päivä. Keskustelet kanssani kukkien ja puiden välityksellä. Myös vuoret ja taivas kertovat ajatuksistasi. Silti päätin kirjoittaa sinulle. Kirjoitan sinulle ajatuksistani, joita en ole koskaan ääneen ilmaissut. Samalla joudun pyytämään sinulta myös anteeksi. Tutustuimme toisiimme sattumman seurauksena. En valinnut sinua, vaan sinä valitsit minut. Kuulit ensimmäisenä uutisen tulostani.…
Ystäväni Kuolema! Päätin kirjoittaa sinulle kirjeen. Haluan sinun tietävän, etten kirjoita vihassa. Ehkä korkeintaan katkeruudessa. Kirjoitan myös sen vuoksi, että on asioita joista ansaitset kiitokseni. Emme ole koskaan tavanneet, mutta silti tunnemme toisemme. Ehkä sinä tunnet minut paremmin, kuin minä sinut. Olet syntymästäni lähtien seurannut minua matkan päästä. Olet tarkkaillut jokaista askeltani ja etsinyt tilaisuutta…
Tänään on päivä, jolloin olen kaikki velvollisuuteni suorittanut. Olen suorittanut velvollisuuteni työnantajaani kohtaan. Olen tavoitellut unelmia ja joutunut hylkäämään niitä. Niinpä tänään olen vapaa tekemään mitä hyvänsä. Olen myös vapaa olla tekemättä mitään. Olen vapaa vain olla ja nauttia todellisuudesta. Kotona puuhastellessani kävi kuitenkin niin ikävästi, että sain tikun sormeeni. Pikkujuttu, kunnes se sattuu omalle…
Tänä yönä kuu on kätkenyt kasvonsa minulta. Tähdetkään eivät halua näyttäytyä. Silti tiedän etteivät synkimmätkään pilvet voi estää yhteyttämme. Voin hylätä taivaan, mutta taivas ei ikinä hylkää minua. Ehkei se edes tiedosta olemassaoloani, mutta samapa tuo. Olen tottunut kulkemaan tätä pimeää tietä yksin. Kuinka kauan minun on taottava päätäni seinään, ennen kuin seinä hajoaa ja pääsen…
Pahinta yksinäisyydessä on se, ettei kukaan tiedä kun olet yksin. Voit piiloutua sosiaalisuuden naamarin taakse, mutta mikään määrä ihmisiä ei riitä paikkaamaan sydämessäsi olevaa tyhjiötä. Yksinäisyys ei poistu pitkällä kaverilistalla sosiaalisessa mediassa. Yksinäisyys poistuu vasta, kun löytää yhden johon samaistua. Yhden jolle voi kertoa pelottavimmatkin ajatuksensa. Joudun myöntää olleeni yksinäinen sielu. Ja olen sitä vieläkin.…
Uskon eiliseen. Uskon eiliseen, jolloin kaikki oli vielä hyvin. Eiliseen, jolloin kaikki kortit olivat vielä pelaamattomina kädessäni. Eilen edessäni oli risteyksiä. Tänään minusta tuntuu siltä, kuin valitsin väärän tien joka kerta. Kaikesta itsekriittisyydestä huolimatta minusta tuntuu siltä, etten ikinä opi välttämään virheitä. Kokemuksesta huolimatta teen edelleen toistuvasti virheellisiä päätelmiä ja hätäisiä ratkaisuja. Mietin oikeaa ratkaisua niin…
Nothing personal 