Ystäväni Kuolema!

Päätin kirjoittaa sinulle kirjeen. Haluan sinun tietävän, etten kirjoita vihassa. Ehkä korkeintaan katkeruudessa. Kirjoitan myös sen vuoksi, että on asioita joista ansaitset kiitokseni.

Emme ole koskaan tavanneet, mutta silti tunnemme toisemme. Ehkä sinä tunnet minut paremmin, kuin minä sinut. Olet syntymästäni lähtien seurannut minua matkan päästä. Olet tarkkaillut jokaista askeltani ja etsinyt tilaisuutta lähestyä minua. Joskus olet päässyt hyvinkin lähelle. Olen kuitenkin saanut nähdä vain varjosi. En tiedä odotanko tapaamistamme.

Kirjoitan sinulle katkeruudessa. Olet vainonnut minua, etkä ole suostunut jättämään minua rauhaan. On ollut hetkiä, jolloin olen toivonut sinun saapuvan. On ollut hetkiä, jolloin olen pitänyt sinua parhaana ystävänäni. Koputit ovelleni, mutta olin liian pelokas aukaistaakseni sitä. Nyt olemme etääntyneet toisistamme ja tunteeni sinua kohtaan ovat muuttuneet. Nyt tunnen katkeruutta siitä, että kolkutit ovelleni etkä suostunut lopettamaan. Jos olisin avannut oven, olisin jäänyt paitsi kaikesta siitä mitä olen viime aikoina saanut kokea. Jos olisin avanut oven, ystävyytemme olisi nielaissut minut. Nyt minun on vaikeaa kutsua sinua ystäväkseni, sillä houkuttelit minua pelollisesti jättämään kaiken taakseni vuoksesi. En tiedä miten suhteemme tulee jatkumaan tulevaisuudessa. Jätit sydämeeni katkeruuden, enkä voi oven kolkutuksiasi koskaan unohtaa.

Kirjoitan sinulle myös ilmaistaakseni kiitollisuuteni. Opetit minulle elämän merkityksen. Opetit minulle miten tärkeää on arvostaa jokaista päivää ja jokaista hetkeä. Opetit minua arvostamaan kukkien tuoksua ja talven kylmyyttä. Nyt haluan elää ja siitä sinua kiitän!

Tiedän etten voi koskaan unohtaa sinua. Tiedän myös, ettet tule koskaan olemaan kaukana minusta. En voi syyttää sinua. Teet vain työsi. En tiedä kenelle työskentelet, enkä ehkä haluakaan tietää. En voi halveksia sinua, sillä ethän sinä valikoi kenen luokse tulet. Ehkä sinäkin tunnet tuskaa työstäsi. En voi koskaan oppia tuntemaan ajatuksiasi. Tiedän että tulee päivä jolloin tapaamme ensimmäisen ja myös viimeisen kerran. Toivon kuitenkin syvästi, ettei tuo päivä tulisi pian.

Kaikella kunnioituksella, Jani Järvinen