Otsikon ajatukset ovat ehkä lempisanani Raamatusta. Ironista sinänsä, että niidä pidetään myös apokryfisinä, eli epäkaanonisina. Näillä sanoilla Jeesus antoi opetuksen juutalaisille, jotka olivat kivittämäisillään haureuteen syyllistyneen naisen. Tästä jakeesta on tullut elämääni ohjaava periaate.

Mikään ei ole sen helpompaa, kuin toisten tuomitseminen. Internetissä se on vieläkin helpompaa, kun ei joudu tekemään sitä kasvotusten. Internetissä törmää usein siihen, että myös itseään suvaitsevaiseksi väittävät ihmiset tuomitsevat toisia jyrkin sanoin. Joudun itsekin myöntää syyllistyneeni ennakkoluuloisuuteen, varsinkin kun oli kyseessä sukupuolivähemmistöt. Nyt olen tullut siihen johtopäätökseen, että loppuen lopuksi kenelläkään ei ole oikeutta tuomita toista ihmistä, sillä samalla hän tuomitsisi myös itsensä. Tuomiovalta on yhteiskunnassamme annettu oikeusistuimille. Luotan siihen, että he tietävät oikeudesta enemmän kuin minä. Hehän niitä koulujakin ovat käyneet, enkä minä. Mikäli tuolla tasolla esiintyy korruptiota, on se jotain, mikä on minun kätteni ulottumattomissa. Toki journalismista haaveilevana koen velvollisuudekseni paljastaa tälläiset epäkohdat. Silti hyökkäykset yksilöitä kohtaan osoittaisivat äärimmäisen huonoa arvostelukykyä.

Tuomitsematta jättäminen helpottaa elämistä valtavasti. Minun ei tarvitse myöskään ajatella, että joku taivaallinen taho tulisi tekemään sen tulevaisuudessa. Puhumalla Jumalan tulevasta tuomiosta, olisin todellisuudessa jo tuomioni tehnyt, vaikkakin epäsuorasti. Jokainen ihminen ansaitsee tulla kohdelluksi tasapuolisesti. Kukaan ei synny rikolliseksi ja siksi uskon vakaasti ihmisen olevan perusolemukseltaan hyvä ja puhdas. Mikäli asia ei ole näin, niin ainakaan tämä toiveajattelu ei mielestäni ole haitaksi.