”Tuulessa kasvavilla puilla on vahvat juuret.” -japanilainen sananlasku

Joskus ulkona mietin mitähän puut sanoisivat, jos ne osaisivat puhua. Voin kuvitella miten ne kannustavat minua jatkamaan elämässä eteenpäin. Ne kestävät talven kylmyyden ja tuulen. Ne tyytyvät osaansa, eivätkä haaveile sellaisesta, mitä eivät koskaan voisi saavuttaa. Kun eläimet tulevat esiin talvikoloistaan, ja muuttolinnut palaavat kotiin, puut ovat toivottamassa ne tervetulleina vastaan. Eikä kauaakaan, kun ne jo tanssivat tuulessa vihreässä kesämekossansa. Tämä tanssi on kovin lyhyt, mutta sen ne jo tietävätkin. Elokuussa ne alkavat valmistautumaan syksyä varten. Syksyllä ne muistelevat kesää ja luopuvat juhlapuvustansa, joka kaiken tanssimisen jälkeen onkin jo hieman kulahtanut. Ne ovat eläneet riittävän pitkään, tietääkseen että jälleen se kesä tulee ensikin vuonna.

On aikoja, jolloin emme tahdo päästä haikeudesta irti. Tällöin meidän on hyvä tervehtiä puita ja kysellä niiden kuulumisia. Nekin nimittäin tuntevat haikeutta, mutta samalla ne suunnittelevat jo seuraavaa kesää. Kesällä taas mielemme saattaa vallata haikeus siitä, että tuo valon juhla on niin kovin lyhyt. Mutta silloinkin puut rohkaisevat meitä. Nekin tietävät, etteivät mitkään juhlat kestä ikuisesti. Ne ovat eläneet riittävän pitkään, tietääkseen että edessä on kuitenkin vielä monta juhlaa. Kun meidän on vaikeaa tavoittaa ystävää oikeilla sanoilla, voimme kääntyä puiden puoleen, sillä ne ymmärtävät myös hiljaisuuden kieltä. Täällä metsien ja järvien maassa meillä on paljon uskollisia ystäviä ympärillämme.