Elämä on täynnä värejä, joita en osaa kuvailla. Jos minun pitäisi hakea täydellinen ruskea, miten sen tekisin? Jos minun pitäisi maalata sade, miten siinä onnistuisin? Entä millä värillä maalaisin rakkauden?

Synnyin tähän maailmaan tyhjällä paletilla. Vanhemmiltani sain muutaman värin, mutta en juuri sen enempää. Huomasin miten vaikeaa maalaaminen onkaan, kun ympäristö roiski vettä ja tummia värejä palettiini. Kun halusin maalata rakkauden, löysin vain epämiellyttävän ruskean. Kun halusin auttaa muita, roiskin mustan viivan jota en saanut pois. Huomasin ettei mikään ole sen vaikeampaa, kuin sateen ja kyynelten maalaaminen.

Tämä paletti on hiljalleen löytänyt myös kirkkaita värejä. Värejä joilla voin ilmaista auringon ja kuun ja myös rankkasateen. Värejä joilla voin ilmaista päivän ja yön ja niiden välivaiheet. Värejä joilla voin paikata mustia viivoja toisten tauluissa.

Palettini ei silti ole vielä valmis. Se tarvitsee elämää, rakkautta ja kauniita maisemia. Se tarvitsee ison kankaan johon maalata. Se tarvitsee sydämen joka pitää siveltimen liikkeessä.