Loppuelämäni ensimmäinen päivä

Miltä tuntuu nousta tähän uuteen päivään 19.4.2016? Täytyy myöntää, että yllättävän tavalliselta. Herään kärttyisenä ja kiroan univelkaani. Käyn painia ajatuskuplieni kanssa ja lopulta kirjoitan ne ylös. Ulkona on harmaa ilma. Harmaa on kaunis väri. Onhan siinä valkoistakin. Ala-asteen opettajani tapasi sanoa, ettei ole olemassa huonoa säätä, vaan ainoastaan huonoja vaatteita. Tämä päivä on kuin luukusta tipahtanut sanomalehti; tuore ja täynnä mielenkiintoisia juttuja, joista osa ei ehkä sittenkään ylitä uutiskynnystä. Tämä päivä on tuntematon matkakohde. Silti nousen junan kyytiin, vaikken tiedä mihin se on menossa. Siinä lukee ainoastaan Tulevaisuus.

19.4.2016 Vantaalla

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s