Yhdessä asiassa olen aina ollut hyvä, nimittäin eksymisessä. Kartankin avulla saatan eksyä. Huomaan monesti jääväni pois väärällä pysäkillä. Vaikka olen aina pitänyt itseäni maltillisena ihmisenä, olen pitkän harkinnan jälkeen useasti valinnut juurikin sen väärän tien. Viimeiset seitsemän vuotta elämäni on ollut menetystä menetyksen perään. Vääriä teitä väärien teiden perään.

Haluan käyttää taustaani toisten tavoittamiaseen. En halua olla mikään sankari. Haluan olla haavoittuvainen ihminen. Haluan todistaa, että meitä haavoittuvaisia on enemmän kuin tiedämmekään. En pelkää puhua suruistani, sillä niiden avulla voin kenties saada jonkun ymmärtämään, ettei hän ole yksin. On tullut aika riisua kovanaaman ja välinpitämättömyyden naamari. Olen tästä lähtien oma kaunistelematon itseni.

Tulen epäilemättä elämässäni vielä valitsemaan vääriä teitä. Silti en voi koskaan tietää, mihin ne minut johtavat. Jokainen tie johtaa jonnekin. Jokaisen elämän lopputuloksena on eletty ja koettu elämä. Ei ole olemassa yhtä oikeaa tietä. Väärien teiden avulla olen nähnyt sellaisia maisemia, joita en muuten olisi nähnyt. Väärien teiden avulla olen tavannut ihmisiä, jotka ovat jättäneet ikuisen muiston sydämeeni. Nyt valitsen tien, jonka sydämeni minulle ohjaa.  Kaiken tämän eksymisen jälkeen voin todeta, että ehkä sittenkin eksyin oikealle tielle.