Kun kaksi ihmistä välittää toisistaan, he ovat kiinnostuneita toistensa ajatuksista. He varovat sanomasta pahasti, mutta toisaalta tiedostavat ettei loukkaantumisia voi aina estää. Silloin he haluavat pyytää anteeksi, koska he välittävät enemmän ystävyydestään kuin oikeassa olemisesta. He ojentavat kätensä sovinnon merkiksi.

Joskus ihmiset ajautuvat erilleen. Kuilu kasvaa liian suureksi, eikä käsi enää yllä toisen käteen. Kumpikin vain puolustelee omia tunteitaan. Katso miten sinä satutit minua, sanoo toinen uhriutuneena. Reaktiotako sinä vain haet, tokaisee toinen välinpitämättömänä. Tässä tilanteessa dialogi on mahdotonta. Osapuolet huutelevat toisilleen kuilun toisilta puolilta vaatien toista rakentamaan heille sillan.

Olen monesti ollut tilanteessa, jossa olen miettinyt miten tuon sillan voisin rakentaa. Toisaalta olen vähintään yhtä usein ollut se henkilö, joka vaatii toista rakentamaan sitä. Olen huomionhakuisena syyllistänyt toista omista kipeistä tunteistani. Erheiden kautta opettelen kantamaan vastuun itsestäni. Haluan rakentaa sillan välillemme, mutten ylety tekemään sitä kuin puoleen väliin.