Elämme yhteiskunnassa, jossa itsensä rakastamisen voi helposti käsittää väärin. Meitä pommitetaan ajatuksilla, joiden mukaan meidän tulisi hemmotella itseämme ja vaatia itsellemme aina vain parasta. Mutta onko kauppamaailma toisankin niin epäitsekäs, että se haluaisi sinun parastasi? Tämä johtaa tilanteeseen, jossa eristäydymme omaan kuplaamme. Tämän kuplan sisällä keskitymme kohtuuttomasti itseemme. Emmekä myöskään osaa antaa tunnustusta itsellemme, vaan olemme riippuvaisia toisilta saadusta tunnustuksesta. Mitä merkitsee todellinen itsensä rakastaminen? Miten se näkyy suhteissamme toisiin ihmisiin?

Oma näkemykseni on se, että rakkautta voi ilmaista vain toisia kohtaan, olipa kyseessä sitten ihmiset, kissat, koirat tai vaikkapa käärmeet. Joten itseämme emme voi rakastaa samalla tavalla. Itsestämme voimme välittää ja itsestämme voimme pitää huolen. Tämä huolenpito näkyy siinä, mitä ajattelemme terveydestämme. Tiedämme että kakku maistuu hyvälle, mutta koska välitämme itsestämme, emme halua syödä kakkua joka päivä. Jos huomaamme että olemme laiminlyöneet terveyttämme, haluamme tehdä asialle jotain, koska itse joudumme kärsimään laiminlyönnin seuraukset. Jos välitämme itsestämme emme jää koko päiväksi sänkyyn makaamaan, koska tiedämme että sillä vain aiheutamme itsellemme huonoa oloa ja tämä huono olo ei olisi meille hyväksi. Jos välitämme itsestämme, välitämme myös elinympäristöstämme. Haluamme pitää asuntomme siistinä ja sellaisena, että siellä voi viihtyä. Toisinaan haluamme palkita itsemme jostain saavutuksesta, sillä näin tekemällä me annamme tunnustusta itsellemme ja myös kannustamme itseämme antamaan parhaamme joka päivä.

Emme voi välittää toisista, mikäli emme välitä myös itsestämme. Terve ihminen asettaa toisten tarpeet samalle tasolle omiensa kanssa. Itsestään aidosti välittävä ihminen ei eristäydy omaan kuplaansa. Hän soveltaa samoja periaatteita itseään kohtaan, kuin muita kohtaan. Hän ei ole armoton muita kohtaan, aivan kuten hän ei ole armoton itseäänkään kohtaan. Tälläinen ihminen tietää koska on aika puhua, ja koska on aika vain olla läsnä. Hän tietää koska tulisi kannustaa ja koska tulisi antaa neuvoja ihmiselle josta välittää.

Tämä kaikki kuulostaa paperilla helpolta, mutta sitä se ei oikeassa elämässä ole. Lapsuudessa opitut ajattelumallit eivät ole helppoja muuttaa. Meitä myös pommitetaan ajatuksilla, jotka ruokkivat epätervettä minäkuvaa. Toisten käytös ja sanat voivat vaikuttaa siihen, mitä ajattelemme itsestämme. Mikään ei ole kuitenkaan sen palkitsevampaa, kuin elää sellaisten ihmisten ympäröimänä, jotka arvostavat itseään yhtä paljon kuin toisiaan. Joten muistathan kuunnella itseäsi ja pitää joka päivä huolen itsestäsi. Se on sinun elämäsi, eikä kenenkään toisen!