Itsetunto on yhtä vaikea käsite todistaa, kuin joulupukin olemassaolo. Itsetunto on äärimmäisen epätarkka mittari todellisten kykyjemme arvioinnissa. Sanoisitko esimerkiksi että Hitlerillä oli hyvä vai huono itsetunto? Joku voisi väittää, että tuollaisen vallan saavuttamiseen vaadittiin hyvää itsetuntoa. Toisaalta joku voisi myös väittää, että hän käytti valtaa huonon itsetunnon naamarina. Itsetuntoa ei voida mitata, kuin ihmisten omien arvioidensa perusteella. On jopa osoitettu, että kykyjänsä väheksyvät pärjäävät paremmin, kuin ne jotka pitävät osaamistaan korkeassa arvossa. Brown Centerin tekemässä tutkimuksessa vertailtiin yhdysvaltalaisia sekä etelä-Korealaisia kahdeksas-luokkalaisia. 39% yhdysvaltalaisista opiskelijoista sanoi luottavansa matemaattisiin kykyihinsä, kun korealaisista vain 6% arvioi itsensä positiivisesti. Tuloksissa kuitenkin korealaiset loistivat yhdysvaltalaisia huomattavasti paremmin. Itseään huonompana pitävä näkee tarpeelliseksi tehdä enemmän työtä saavuttaakseen menestyksen. Kun taas itseään menestyvänä pitävä ei näe tarvetta taitojensa kehittämiseen.

Onko ihmisarvomme edes sidoksissa itsetuntoon? Jos menetät työpaikkasi, tarkoittaako se sitä, että olet epäonnistunut ihmisenä? Ei tietenkään. Jos sen sijaan aiheutit työpaikkasi menetyksen ja kieltäydyt tunnustamasta tätä, niin sinulla on epäterve näkemys itsestäsi. Emme voi väheksyä kasvatuksemme merkitystä itsetuntoomme mutta miten paljon olemme todellisuudessa voineet vaikuttaa elämämme ensimmäisiin vuosiin? Ihmisarvoamme ei siis kukaan voi riistää, eikä huono itsetunto voi sitä mitenkään vähentää.

Yhteiskuntamme keskittyy vahvuuksiemme korostamiseen, mutta itse sanoisin että on hyvä myöntää heikkoutemme. Pidän valtavasti kirjoittamisesta ja teksti tulee minulta vaivattomasti. Lähes kaikessa muussa olenkin aika surkea. En tee kauniita kakkuja koulussa, enkä loista urheilussa. Mutta se ei minua haittaa, sillä olen löytänyt sen, missä haluan kehittyä, nimittäin kirjoittamisessa. Syyllistyn todennäköisesti kaikkiin amatöörin virheisiin ja klisesiin. En hallitse runomittaa enkä sujuvaa tekstiä, mutta tämä on hanke, jota en halua jättää kesken. Olen avoin kritiikille ja ehdotuksille, sillä tyhjien kehujen saaminen vain saisi minut tyytymään keskinkertaisuuteen. En kuitenkaan tavoittele tähtiä taivaalta, sillä aina tulee vastaan isompi kala, jonka kitaan voi joutua.

Niinpä löydä intohimosi ja keskity siihen. Samalla unohda itsetuntosi ja toisten kanssa kilpaileminen. Näin saavutat tason, jossa kelpaat itsellesi ja saavutat jotain, josta et osannut uneksiakaan.