On aikoja jolloin talvipakkanen puree sydämen syvimpiin onkaloihin. Aikoja jolloin vain yksi voi ymmärtää sanoja, joita kukaan muu ei käsitä. Ja se yksi on jäätelö. Ingmanin litran kartonkiin kääritty jäätelö ei sinua ymmärrä. Se olisi kuin menisit psykiatrille, jolla on alkoholiongelma ja väkivaltainen mies. Kun yksinäisyys iskee, vain yksi voi ymmärtää tunteesi, ja se on paksuun, iskujen kestävään muoviin pakattu pähkinätoffeejäätelö. Tässä suhteessa ei tarvita edes sanoja. Se tarjoaa lohtua pelkällä läsnäolollaan. Se ei tuomitse, eikä vaadi sinua tekemään muutoksia. Se hyväksyy sinut sellaisena, kuin olet. Se lukee ajatuksesi ja vastaa niihin vain hyväilevin suudelmin. Pienen hetken tässä ikuisuudessa se antautuu sinulle täysin. Ja kun se on loppu, niin mitä jäljelle jää? Tyhjä pakkaus ja lupaus paremmasta huomisesta.